Vaatimukset pakollisesta toisen asteen koulutuksesta ovat utopistisia maassa, jossa koulutuksesta ja opetuksesta on leikattu vaalikaudesta toiseen. Vaikka ajatus toisen asteen koulutuksen pakollisuudesta tuntuu ensi alkuun kannattavalta, tuo se myös ongelmia: Jos koululaiset pakotetaan ammattikoulutukseen koulun jälkeen, niin mistä löytyy tarvittavat tilat ja opettajat myös syrjäseudun opiskelijoille? Ja väistämättä myös rahoitus?
Samoin toisen asteen oppimateriaalin ilmaisuus ei saisi olla mikään itsetarkoitus, koska ilmainen oppimateriaali pitää kustantaa veronmaksajien rahoilla.
Nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä muilla tavoilla kuin pakottamalla koulutukseen, josta heille ei ole hyötyä. SDP:n ajamat koulutuspakot ovat vain pilvilinnojen rakentamista äänestäjille vailla todellisuutta. Vaarallisempaa SDP:n ja vasemmistopuolueiden sekä myös kokoomuksen ajama pakollinen esiopetus alle kouluikäisille, johon kaikkien lapsien tulisi osallistua perheen tilanteesta riippumatta.
Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että perheillä on oikeus päättää lasten edun niin vaatiessa myös millä tavalla valmistautuminen koulutielle hoidetaan. Lasten esiopetus tuntuu olevan enemmänkin poliittinen asia kuin että sille olisi todellista tarvetta oppimisen kannalta.
Suomi nousi maailman huipulle peruskoulun avulla ilman, että lasten tuli käydä mitään esiopetusta tarhaikäisinä. Tärkeämpää olisi pitää jatkokoulutuspaikkojen laadusta kiinni ja suomalaisten työn tekemisen kulttuurista.
Olli-Pekka Wallin
kansanedustajaehdokas
Kansalaispuolue, Oulu