Olen tottunut ajattelemaan, että Suomi on suomalaisten turvapaikka ja se pitäisi sellaisena säilyttää. Ja että perustuslaki jollain tavalla edesauttaisi tätä. Asia ei kuitenkaan näytä olevan noin.
Nykyisten kansainvaellusten aikana ei ole mitenkään itsestään selvyys, että tuo tilanne säilyy. Viime aikojen vaikkapa turvapaikanhakijoiden aiheuttamat pikkutyttöihin kohdistuneet seksuaalirikokset kertovat siitä karua kieltään.
Voikin kysyä, että suojeleeko perustuslaki meitä suomalaisia yhteiskuntamme muuttumiselta vaikkapa samanlaiseksi, kuin mitä se on tällä hetkellä tyypillisesti Lähi-idässä.
Silloin, kun tulijat eivät ole edes kohtuullisesti koulutettuja sekä länsimaiseen kulttuuriin ja suomen kieleen sitoutuneita, niin meille tulee usein myös muita ongelmia. Taloudellinen tilanteemme huononee tuosta syntyvien kustannusten, kuten kotoutuksen, koulutuksen, asumisen, laki- ja tulkkipalvelujen ja erilaisten sosiaalikulujen myötä.
Ja kun joku esittää, että noita rahamääriä tulisi laskea vetovoimatekijöiden poistamiseksi, niin lainoppineet osoittavat, että perustuslakimme estää sen.
Kuitenkin ihmiset kertovat murheellisia tapauksia vanhustemme kohtaloista, jopa huonon hoidon aikaansaamista kuolemantapauksista. Oikeusoppineet tuntuvat harvoin tuovan esille perustuslaillisia kysymyksiä vaikkapa vanhusten hoidon säästöistä tai siitä, että leikkaamme omien nuortemme koulutusmahdollisuuksista.
Teen siis johtopäätöksen, että hyvinvoinnistamme säästäminen ei ole nykyisen perustuslain vastaista. Näkisinkin, että perustuslakimme ensimmäiseen pykälään tulisi lisätä: ”Suomi on olemassa suomalaisten turvapaikkana. Kansallista varallisuutta tulee käyttää ensi sijassa suomalaisten hyvinvointiin."
Juha Vuorio
DI, kansanedustajaehdokas (ps.)
Oulu