Se päivä eduskunnassa tihkui dramatiikkaa. 13.6.2017 kansanedustaja Simon Elo tuli median eteen ilmoittamaan, että 20 perussuomalaisten kansanedustajaa eroaa puolueen eduskuntaryhmästä ja perustaa oman ryhmän. Nimekseen se otti Uusi vaihtoehto.
”Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan”, Elo sanaili.
Uuden eduskuntaryhmän muodostivat ne perussuomalaiset, jotka eivät voineet hyväksyä puolueen uutta johtoa.
Pari päivää aikaisemmin pidetyssä perussuomalaisten puoluekokouksessa puheenjohtajaksi oli valittu Jussi Halla-aho. Koko varapuheenjohtajisto edusti Halla-ahon tavoin maahanmuuttokielteistä linjaa.
Puoluehajaannukseen johti linjaerimielisyyksien sijasta enemmän se, että keskusta ja kokoomus eivät halunneet jatkaa hallituksessa Halla-ahon perussuomalaisten kanssa.
Uuden vaihtoehdon – sittemmin Siniset – perustaminen oli luova ratkaisu, jolla hallitus pysyi koossa. Perussuomalaiset sysättiin oppositioon ja Uusi vaihtoehto jatkoi hallituksessa viiden ministerin voimin.
Näin myös valtaan tykästynyt perussuomalaisten ex-puheenjohtaja Timo Soini pystyi pitämään hillotolppansa ulkoministerin salkun vaalikauden loppuun asti.
Soini oli johdattanut Perussuomalaiset isoon jytkyyn 2011 vaaleissa. Silloin Soinin rohkeus ei riittänyt viedä puoluettaan hallitukseen.
Vuoden 2015 vaalien hyvän tuloksen jälkeen vallan houkutus oli liian suuri. Populistipuolue otti riskin ja lähti vastuunkantoon Juha Sipilän hallitukseen.
Hallitusvastuun seurauksena puolueen kannatus suli kuin hanget toukokuisilta tuntureilta. Vaalien 17,7 prosentin kannatus hupeni muutamassa kuukaudessa alle kymmenen prosentin.
Yhtymäkohtia tähän päivään löytyy. Perussuomalaisten kannatus on hallitusvastuun myötä romahtanut samalla tavoin kuin puolueen edellisellä hallituskaudella.
Ylen tuorein mittaus antoi puolueelle enää reilun 11 prosentin kannatuksen.
Erovaisuuksiakin on. Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra ei kannatusalhosta huolimatta ole saamassa varteenotettavaa haastajaa Lahdessa kesäkuussa pidettävään puoluekokoukseen.
Ei, vaikka puolueen kannatusalho on pitkälti laitettu Purran kovan leikkauspolitiikan piikkiin. Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset, työttömyysturvan heikentäminen ja ay-maksujen verovähennysoikeuden poistaminen ei ole ollut perussuomalaisten duunarisiiven mieleen.
Leikkaukset ovat olleet hallitusohjelman mukaisia. Purran tapa tehdä niitä saksien heilutteluineen on ollut liikaa monelle perussuomalaisia äänestäneelle. Puolueen äänestäjissä on ollut paljon vennamolaista unohdettua kansaa, joihin hallituksen politiikka iskee kipeästi.
Tästä kannattajakunnasta pakoa on ollut sosiaalidemokraatteihin ja vasemmistoliittoon, joiden gallupluvut näyttävät hyviltä.
Timo Soini luonnehti aikoinaan, että perussuomalaiset on työväenpuolue ilman sosialismia. Soini on EU-kriittinen, mutta maahanmuuton vastustaminen ei koskaan ollut keskeistä Soinille.
Nykyperussuomalaisille se Halla-ahon perintönä edelleen keskeisin ideologia. Näyttää siltä, että sille ei tällä hetkellä Suomessa ole kysyntää.
Suomi ui tässä vastavirtaan. Monissa muissa Euroopan maissa maahanmuuttoa vastustavat laitaoikeistopuolueet ovat menestyneet vaaleissa hyvin.
Perussuomalaisilla on nyt 46 kansanedustajaa. Heistä parikymmentä uhkaa jäädä vaille työtä vajaan kahden vuoden päästä.
Vaaditaan jo pientä ihmettä, että näin ei kävisi. Siihen nähden puolueessa on yllättävän rauhallista. Lieneekö tyyntä myrskyn edellä.
Myrsky ei nyt todennäköisesti olisi puolueen hajoaminen. Sen sijaan hallituskriisin synnyttäminen ja sen varjolla oppositioon siirtyminen ennen vuoden 2027 vaaleja voi olla monen perussuomalaisen märkä uni.