Euroopan unioni hyväksyi ns. Lissabonin strategian vuonna 2000. Tavoitteeksi asetettiin toimivien markkinoiden luominen mm. sosiaali- ja terveystoimen aloille, eli julkisen terveydenhuollon ja huolenpidon näivettäminen, jotta yksityiselle bisnekselle syntyisi kysyntää.
Tämän tuloksena ero rikkaiden ja köyhien eliniässä on kasvanut 10 vuoteen. Naisilla ero on noin 7, miehillä peräti 12,5 vuotta. Esimerkiksi ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään selvästi vähemmän alemmille sosiaaliryhmille kuin ylemmille. Köyhemmille jo pelkkä lääkärille pääsy on kiven takana. Maksullisuus on kova pala niille, joilla rahat eivät riitä.
Vähävaraisten vanhusten hoidosta hoito on jäänyt pois. Henkilökunta riittää juuri ja juuri välttämättömien rutiinien ylläpitoon. Sairauspoissaolojen sattuessa ei oikein siihenkään. Alimitoitettu järjestelmä ei kestä myöskään sitä, että jotkut vanhuksista tarvitsevat enemmän hoitoa. Henkistä ja fyysistä virkeyttä ylläpitäviä toimintoja, kuten ulkoiluja, on aivan liian vähän. Henkilökunta ei ehdi pitämään edes lakisääteisiä taukoja.
Hyötyjinä nykymenossa ovat vain suurten ylikansallisten veroparatiisiyhtiöiden omistajat – ne samat, jotka hyötyvät satumaisia summia europankkituesta, sodista ja asekaupasta.
Lissabonin strategia on alunperin hyväksytty eurooppalaisella tasolla, mutta Oulun osalta päätökset on tehty Helsingissä ja Oulussa – ilman, että siihen olisi ollut pakkoa. Oulun tuleekin irtautua välittömästi strategiasta ja ryhtyä hoitamaan sekä lakisääteiset että eettiset velvoitteensa kunnolla, ihmisten terveydestä ja hoidosta tinkimättä.
Terveyspalvelujen tulee olla ilmaisia. Suur-Oulun pitää tuottaa terveyspalvelut itse. Perusterveyspalvelut tulee tarjota lähipalveluina. Vanhusten laitoshoitoon vähintään 7 hoitajaa 10 asukasta kohti. Kaikille vanhuksille säännölliset terveystarkastukset.
Matti Aalto
kuntavaaliehdokas,
Vapaa Vasemmisto, Oulu