Joulun alla kodin koristelu käy käsi kädessä kukkien kanssa: kukka-asetelmat ovat talvisen koristeellisia, mutta kukat itsessään vain yksi osa kodin somistusta.
Tänä jouluna asetelmissa ja kimpuissa ovat pinnalla vaaleat sävyt, hennot pastellit ja esimerkiksi huurteisuus. Pienin tekohuurteisin koristein syntyy kuva pakkasen puremasta kukkakimpusta - väriläikkä keskellä pimeää ja kylmää talvea.
Trendeistä erottuu kaksi toisiaan yllättävästikin täydentävää ääripäätä: keinotekoisen kiiltävä maailma kulta-, kupari-, hopea- ja kimallekoristeineen sekä perinteinen luonnon materiaaleja kunnioittava suuntaus ruskeine, kellertävine, luonnonvalkoisine sävyineen.
- Jo monta vuotta meillä Suomessa on haettu jouluun muutakin kuin sitä perinteistä punaista, kukissa samoin kuin vaatteissa tai sisustuksessa, sanoo floristimestari ja Kukkakauppiasliiton sidonnanopettaja Riitta Raita Espoosta.
- Tosin kaikesta huolimatta punavihreä, ruskea ja kulta on yhä se kaikkein klassisin ja suosituin jouluteemamme.
Uusia kukkia
vanhojen oheen
Raita rohkaisee katsomaan jouluisia kukkakoristeita reilusti uusin silmin.
- Kautta vuosikymmenten meillä on totuttu käyttämään samoja joulutähtiä ja hyasintteja. Miksei tyyliä voisi uudistaa, luoda pienin keinoin tuoreita tunnelmia, ihania elämyksiä, kokonaan uudenlaisen elämysmaailman, hän kysyy.
Tehdäänpä niin, ja aloitetaan kukkavalinnoista. Perinteiset ritarinkukat ja joulutähdet ovat Raidan mukaan upeita niin ruukuissa kuin maljakossakin, mutta tavallaan itsestäänselvyyksiä.
- Leikoista hienoimpia joulukukkia ovat neilikat: kirkkaanpunaiset, viininpunaiset, valkoiset, kermanväriset, kellertävät. Samoin ruusut - lisää hieman vaikka hopeahilettä valkoiseen ruusuun, se on hyvin kaunis.
- Preeriakello on myös loistava kasvi jouluasetelmaan, samoin herkkä arabiantähdikki, rautatammi eli ilex punaisine marjoineen ja syvän vihreine lehtineen sekä tietysti iso- ja pienikukkaiset gerberat.
Havut käpyineen
ovat helmiä
Menneiltä vuosilta mieleen nousevat jouluiset kukkakorit, joissa käytettiin sammalta ja jäkälää.
Sammalta Raita suosittelee töihin yhä, mutta jäkälän hän jättäisi rauhaan.
- Poronjäkälä on tosi kaunis, mutta äärettömän hitaasti uusiutuva luonnonvara. Siksi se on parempi jättää metsään.
Muutoin kotimaisia materiaaleja voi Raidan mielestä käyttää aina kun mahdollista. Havut antavat arvokkuutta, kuusen oksat käpyineen ovat kuin helmiä valmiissa työssä, hän muotoilee.
Entä pitääkö jouluisen kukka-asetelman olla konservatiivinen?
Raidan mielestä kyllä ja ei. Mielikuvituksen saa vapaasti laskea lentoon, mutta maulla.
- Jotain tiskiharjaa en jouluasetelmaan missään tapauksessa laittaisi, mutta ehkä joulusukan tai tontun tai nallen, jotain mikä luo hauskuutta, ja erityisesti jos työ tulee lahjaksi ystävälle.
- Itse tunnustan olevani aika konservatiivinen, ohjenuorani on: kauniita kukkia kauniilla tavalla.