Essee

Pelko vie Natoon: "Na­to-kan­ta­ni oli joskus kiel­tei­nen, sitten se oli lyhyen aikaa myön­tei­nen, nyt minulla ei enää ole Na­to-kan­taa"

Traumat vaeltavat lähes näkymättöminä sukupolvesta toiseen, kunnes olosuhteiden salliessa nousevat pintaan, pohtii Pauli Tapio.

Suomi oli rämeellä. Hän oli poimimassa talouskasvun hillaa ja vihelteli tyytyväisesti eikä edes piitannut koronaviruksista, jotka inisivät sakeana parvena hänen ympärillään.

Äkkiä hän kuuli edestään vallanhimoista ärjyntää. Vihainen Venäjä seisoi takajaloillaan keskellä suota, ja ilmiselvästi piti koko tienoota etupiirinään.

Suomi säikähti perin pohjin, kääntyi kannoillaan ja kiipesi hämmästyttävällä vikkelyydellä lähimpään Natoon.

Naton latvassa Suomi koki olevansa turvassa. Totta kyllä, diplomaattinen liikkuma-ala kutistui aika paljon, ja talouskasvun hilla jäi välkkymään kauas alapuolelle, ahkeran poimijan ulottumattomiin.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Kaleva kertoo, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu ja miksi sillä on väliä. Ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut