Suomi oli rämeellä. Hän oli poimimassa talouskasvun hillaa ja vihelteli tyytyväisesti eikä edes piitannut koronaviruksista, jotka inisivät sakeana parvena hänen ympärillään.
Äkkiä hän kuuli edestään vallanhimoista ärjyntää. Vihainen Venäjä seisoi takajaloillaan keskellä suota, ja ilmiselvästi piti koko tienoota etupiirinään.
Suomi säikähti perin pohjin, kääntyi kannoillaan ja kiipesi hämmästyttävällä vikkelyydellä lähimpään Natoon.
Naton latvassa Suomi koki olevansa turvassa. Totta kyllä, diplomaattinen liikkuma-ala kutistui aika paljon, ja talouskasvun hilla jäi välkkymään kauas alapuolelle, ahkeran poimijan ulottumattomiin.