Katsojaa pitää haastaa miettimään omaa ihmisyyttään ja ihmisyyttä yleensä, pohtii käsikirjoittaja-ohjaaja Mika Ronkainen. Hänen mukaansa se onnistuu hyvin, jos katsoja joutuu olemaan koko ajan “vähän varpaillaan ja pinnistelemään”.
– Jos vain tarjotaan koko ajan sitä samaa turvallista pullaa, niin mehän lamaannumme roboteiksi, joilla ei ole minkäänlaista älyllistä saatikka tunteellista elämää.
Pinnisteltävää lienee luvassa Kaikki synnit -sarjan kolmannellakin kaudella. Ronkainen kertoo, että sen esituotanto on pyörinyt jo pari kuukautta, ja pääosin Oulun seudulla tehtävät kuvaukset alkavat heinäkuun lopussa.
Sarjassa on esitelty melkoinen joukko erilaisia hahmoja, joiden piirteitä, taustoja ja motiiveja on ruodittu jopa hengästyttävän syvästi.
Ronkainen kertoo, että palautteen perusteella joidenkin mielestä asiaa on ollut liikaakin.
– Jos on tottunut katsomaan perinteisiä TV-sarjoja, niin totta kai sivuhenkilöiden määrä voi tuntua hurjalta, mutta minun mielestäni tarinankerronnan pitää mennä eteenpäin. Sen pitää kehittyä.
Ihmisen kautta
Kaikki synnit on päällisin puolin rikossarja, mutta alusta lähtien katsojallekin on ollut ilmeistä, että kevyellä toimintakohelluksella tarinaa ei helposti kerrottaisi. Ronkainen kertoo, että sekä hänelle että hänen käsikirjoittajatyöparilleen Venla Aakolle henkilövetoisuus on luontainen lähestymistapa.
– Ihminen on pohjattoman kiinnostava kaikkine hyveineen ja paheineen. Ihmisyyttä on mukava tutkiskella draaman keinoin, Ronkainen sanoo.
Sarjan jokainen kausi muodostaa itsenäisen tarinan, mutta kokonaisuus on laajempi. Ronkaiselle se on merkinnyt vuosikausien urakkaa.
– Jos oikein muistan, niin joulukuussa 2015 on lausuttu ensimmäiset sanat tästä ideasta.
Siitä tulee kuluneeksi pian kuusi vuotta ja likemmäs seitsemän, kun nyt valmisteltava kolmas kausi julkaistaan ensi vuoden lopulla.
Ehkä Koira
Ronkainen kertoo, että Kaikki synnit vie häneltä käytännössä kaiken ajan ensi vuoden elokuuhun saakka.
– Sitten en tiedä, mitä teen. Ehkä otan lomaa, hän sanoo.
Ronkainen aloitti uransa dokumenteista. Siitä oli tarkoitus edetä fiktioelokuvaan, mutta suoratoistopalveluiden marssi ohjasi tekemään draamasarjaa.
Perinteisesti elokuva on nähty usein oikeampana taiteena kuin TV-sarjat, jotka on mielletty enemmän viihteeksi. Jo pitkään jatkunut laatusarjojen kausi on kuitenkin muuttanut näkemystä. Ronkaisen mukaan kerronta on sarjoissa ja elokuvissa erilaista, mutta hän ei pidä yhtä sen enempää tai vähempää taiteena kuin toistakaan. Kaikki synnit on hänen mukaansa molempia.
Mutta ajatus elokuvasta elää.
– Pitkä fiktio on ollut pitkäaikainen tavoite ja haave. Kunhan pääsisi jossain vaiheessa tekemään ennen eläköitymistä, viime elokuussa viisikymmentä täyttänyt Ronkainen pohtii.
Elokuvan nimi saattaa olla Koira. Ainakin sen nimisen fiktioelokuvan käsikirjoittamiseen Ronkainen haki ja sai Suomen elokuvasäätiöltä apurahaa. 9 500 euron apurahan päätöstiedoissa käsikirjoittajaksi mainitaan Ronkaisen ohella Aakko.
“Kun lapsuus loppuu, onko heti pakko olla aikuinen?” kuuluu kaikessa tiiviydessään päätökseen merkitty projektin kuvailu.
Joko valmista?
Ronkainen sanoo, että elokuvaprojektista ei ole paljoa sanottavaa.
– Olemme Venla Aakon kanssa ideoineet sitä jo useamman vuoden. Kaikki synnit on kuitenkin käytännössä vienyt meidän aikamme niin täysin, että ei ole ollut aikaa.
Sarjan ensimmäistä kautta tehdessä kävi selväksi, että tarina vaatii toisenkin kauden, jota tehdessä tekijät ymmärsivät, että kolmaskin on tarpeen.
Joko nyt tulee valmista? Onko Ronkaisen kudelmaksi kutsuma tarina kerrottu kokonaisuudessaan kolmoskaudella vai vieläkö seuraa jatkoa?
– Never say never. Aika harvoinhan niitä neliosaisia trilogioita on. En tiedä vielä. Katsotaan sitten, miltä tuntuu, kun me olemme tehneet tuon ja yleisö on sen nähnyt.