Otan kantaa sairaalaverkkoa koskeviin suunnitelmiin; yksikköjen sulkemisiin ja toimintojen keskittämiseen.
Ne harvat yksiköt, mihin hoito keskitetään, ovat entistä täydempiä, kuormittuneempia ja paineisempia, koska hoitoa tarjoavien yksikköjen määrä vähenee. Jäljelle jääviin yksiköihin ei kuitenkaan osoiteta mahdollisuuksia huolehtia kasvavista potilasmääristä. Säästö revitään rakennuksista, tarvikkeista ja henkilökunnasta.
Kymmeniä vuosia on keskitytty enemmän rakenteisiin, seiniin, karsimiseen, vähentämiseen tai digiin. Toiminnan sisällöllinen järkiperäistäminen ja kehittäminen esimerkiksi potilaspinnoilla tapahtuvassa työssä ei ole juurikaan kiinnostanut. Kuitenkin tutkimustulokset osoittavat, että pelkällä digillä pystytään käytännön työssä vastaamaan huonosti potilaan perustarpeisiin.
On epärealistista ajatella, että haja-asutusalueiden hoitohenkilökunta siirtyy työn perässä kasvukeskuksiin. Matala palkka ei houkuttele tai ole kilpailukykyinen kasvukeskusten korkeampiin asuin- ja elinkustannuksiin verrattuna.
Kuka ostaa aikoinaan hankitut asuinkiinteistöt? Useiden satojen kilometrien pendelöinti on vuorotyössä riski kaikille. Jäljelle jäävät terveydenhuollon yksiköt kuristetaan hengiltä. Käytännön työntekijät väsyvät mahdottomaan.
Leena Pudas
Oulu