Lapsen asiakkuus avataan lastensuojelun avohuollon sosiaalityöhön, kun tilanne vaatii lastensuojelun arviointia. Sosiaalityöntekijä hoitaa henkilökohtaisella virkavastuullaan lapsen tilanteen selvittämistä, tukitoimien organisointia ja päätöksentekoa valvoen lapsen edun toteutumista ja toteuttaen asiakkuusprosessin kirjaamista.
Kun lapsi ei ole avohuollon tukitoimin autettavissa, käynnistää sosiaalityöntekijä huostaanoton valmistelut, ja lapsi siirtyy sijaishuollon palveluiden piiriin. Mikäli lapsi on sijoitettuna tietyn ajan, hänelle syntyy jälkihuolto-oikeus, ja hän siirtyy jälkihuollon palveluiden piiriin.
Hallitus kaavailee muuttavansa tätä toimivaa jäsennystä purkaen samalla hyvin toimivaa. Kalleinta mahdollista lastensuojelua on kuitenkin sijaishuolto, jolloin merkittäväksi nousee juuri se toiminta, mitä tapahtuu sijaishuoltoa edeltävästi.
Sosiaalihuoltolakia uudistavan työryhmän raportti julkaistiin 10. helmikuuta. Työryhmä ehdottaa koko lastensuojelutyön kaareen, avo-, sijais- ja jälkihuollon palveluihin laajoja muutoksia. Visioissa avohuolto ja jälkihuolto häivytetään sosiaalihuoltolain alaisuuteen, ja lastensuojelua olisi vain sijaishuollossa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän virkatyötä on ajantasaisesti turvattu siten, ettei asiakasmäärä saa ylittää 30 asiakaslasta. Työryhmän esityksessä on haluttu heikentää myös asiakasmitoituslakia. Lastensuojelu ei ole koskaan ”halpaa”. Mutta kysymys on yhteiskunnallisesta ja poliittisesta valinnasta, siitä, millä tasolla yhteiskunta huolehtii ja järjestää lapsen turvaa nyt ja tulevaisuudessa. Pelastuvatko lapset säästämällä?
Lapsen asiakkuus etenee tarpeen vaatiessa kevyimmästä sosiaalihuoltolain palveluista avohuoltoon, ja joskus päätyen sijaishuoltoon ja sieltä kannattelevaan jälkihuoltoon. Nykyinen jäsennys vahvistaa erityisasiantuntijuutta, sillä eri tavoin sijoittuvat ammattilaiset syventävät osaamistaan perehtyen esimerkiksi avo-, sijais- tai jälkihuollon ammattilaisiksi.
Palvelujärjestelmä toimii ammattilaista tukien ja toteuttaa parhaalla tavalla lapsen etua. Työntekijän tulee soveltua ammattiinsa, sillä hänen tulee kyetä valvomaan lapsen etua hyvinkin ristiriitaisissa olosuhteissa. Lastensuojelu näyttää työn tekijälleen kyvyn selviytyä ja mahdollisuuden uusiin alkuihin, mutta samalla se haastaa ja nostaa työntekijän omat moraalin rajat näkyviin, ja on arvoja testaavaa työtä näyttäessään yhteiskunnan pimeämpää puolta.
Lapsen oikeudet erityiseen suojeluun on ratifioitu Suomessa vuonna 1991. Se tarkoittaa, että haluamme pitää huolta lapsistamme. Lastensuojelun ydintehtävää on huomata hätä ja turvata lapsi – lapsella on oikeus erityiseen suojeluun.
Lainsäädännön perustelematon uudelleenjäsennys johtaa tilanteisiin, jossa lastensuojelun toteuttamista ja oikeusturvaa heikennetään, ja jossa lapsi saattaa jäädä palveluiden katvealueelle. Työryhmän esitys pohjautuu johonkin, jonka kantavuudesta ei ole tietoa, jonka järkevyydestä ei keskustella, ja jonka säästöperusteita ei kyetä artikuloimaan.
Nykyjärjestelmä on selkeä ja looginen myös asiakasperheestä katsottuna. Oikeusturvallisen järjestelmän purkaminen säästösyistä on kuitenkin vastuutonta. Nyt kaavaillut suunnitelmat vaativat yhteiskunnallisia perusteluja – tätäkö me oikeasti haluamme?
Riikka Tihiäsalo
VTM, lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijä, Turku
Saara Uljas
VTM, lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijä, Vehmaa
Sanna Saarinen
VTM, lastensuojelun jälkihuollon sosiaalityöntekijä, Turku