Konsertti
PMMP Qstockin päälavalla perjantaina 28.7.
Emme kai jaksa enää äimistellä Paulaa ja Miraa? Noita Popstars-pudokkaita, joiden PMMP-yhtyeen kahta albumia on sittemmin myyty yhteensä 90 000 kappaletta ja jotka jo toista suvea ovat kuuminta hottia, mitä Suomen rockkesällä on tarjottavanaan.
Emme, vaan rakastimme heitä (anteeksi vain kitaristi Mikko, rumpali Heikki ja basisti Juho -- te olitte ihan kelpo pelimanneja, mutta kiitos kun ymmärsitte pysyä näkökentän reunamilla), vaikka emme olleetkaan ihan varmoja onko se suotavaa.
On se. Vaikka Kovemmat kädet ei tainnut olla se vuoden 2005 paras kotimainen albumi, joksi se Rumba-lehdessä äänestettiin, niin kykynsä PMMP todisti sinkoamalla Qstockin päälavalta aikalailla lyömättömän annoksen energiaa, piikikästä huumoria ja herkkyyttä.
Yhtyeen hovisäveltäjä Jori Sjöroos on yksi maamme lahjakkaimmista elektronisen popmusiikin tekijöistä, jonka ralleista 80-luvun elektropopin, napakoiden retrosävyjen ja eteerisen melankolian nidokset soivat Kuusisaaren illan parhaimmistona.
Surullinen erolaulu Päiväkoti tuli lähelle ja Oo siellä jossain mun puolestaan pamppaili sävykkäänä kertomuksena kaipauksesta. "Helvetin hyvin menee", kiljaistiin käyntiin yhtyeelle pienoiseksi riippakiveksi muodostunut Rusketusraidat ja nuorimmat katsojat huiskuttivat söpösti tahdissa.
Rockvaihteelle vaihtaessaan PMMP jäykistyi aika yksitotiseksi isojen lavojen normirytinäksi, jonka pauhuun tekstien piikikkyys ja arkiset huomiot hukkuivat. Matoja sentään loksahti Puhelinkoppi- ja Päät-lainojen punktunnelmaan.