Mies ei osannut sanoa ei.

Päivät alkoivat toistaa itseään. Jäljellä ei ollut enää muuta elämää kuin työ.

Kotitalon portailta ei ollut verstashalliin kuin noin kymmenen metrin matka, mutta taival alkoi tuntua puuduttavalta.

Aamulla halliin, illalla kotiin nukkumaan. Pasi Keskisarja tallusti sahanpuruista pihapolkua täysin kyllästyneenä.

Siitä huolimatta ovet, ikkunat ja saunan lauteet valmistuivat asiakkaille.

Kunnes selkäranka napsahti lopullisesti poikki. Työvälineet saivat uuden omistajan.

– Ajattelin jo silloin, että olisi ihan mukavaa, kun saisi harrastuspohjalta tehdä haastavia juttuja juuri niin kuin itse haluaa.