OECD:n viime syksynä julkaisemassa koulutusvertailussa Suomen yhdeksi suurimmista ongelmista todettiin syrjäytymisuhan alla eli työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevien nuorten miesten osuus. Suomi on jo aiemmin saanut moitteita lasten vähäisestä osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Eri puolueiden edustajat ovat kilpaa nyökkäilleet päitään, että syrjäytymiselle tulisi tehdä jotain.
Tutkimusten mukaan syrjäytyminen ja taloudellisen aseman periytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Paras tapa kitkeä syrjäytymiseltä juuret olisi tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen takaaminen kaikille lapsille. Tästä on kuitenkin nykyisellä hallituskaudella leikattu, ja nyt vanhempien työvoimapoliittinen tilanne vaikuttaa lapsen oikeuteen päästä varhaiskasvatuksen pariin kokoaikaisesti.
Suurin osa isoista kaupungeista ei ole ottanut käyttöön tätä niin sanottua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta, mutta Oulu on. Mielestäni tämä kertoo Oulun arvoista paljonkin.
Kokoaikainen päivähoito ei tarkoita vain sitä, että kotona oleva vanhempi vie lapsen ”säilöön” päiväkotiin. Osa-aikaisessa hoidossa oleva lapsi saattaa joutua vaihtamaan hoitopaikkaa perhepäivähoidosta päiväkotiin vanhemman vanhempainvapaan vuoksi. Lapsi saattaa joutua eroon ikätovereistaan puoleksi viikoksi, mikä vaikeuttaa ryhmäytymistä ja oppimista. Vanhempien osa-aikatyön vastaanottaminen ja työnhaku vaikeutuvat, jos lasten on oltava puoli viikkoa kotona.
Voidaan siis sanoa, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus vaikeuttaa kohtuuttomasti useiden oululaisten lapsiperheiden elämää.
Varhaiskasvatuksesta säästäminen saattaa tuntua Oulun budjetissa hetkellisesti, mutta mitkä ovat ne menot, jotka säästöistä koituvat muutaman kymmenen vuoden päästä? Oulun tulisi panostaa näihin tulevaisuuden aikuisiin ja taata tasa-arvoinen varhaiskasvatus kaikille vanhempien työvoimapoliittisesta tilanteesta riippumatta.
Anni Huovinen
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Oulu