Moni kansalainen iloitsee siitä, että yhä useampia asioita pystyy nykyään hoitamaan kätevästi tietokoneella tai kännykällä – digitaalisesti. Ei tarvitse jonotella puhelinlangoilla eikä palvelupisteissä. Sen kun avaa kotikoneen ja suit sait homma on hoidettu.
Tämä nopeuttaa asioiden etenemistä ja helpottaa arkea suunnattomasti. Digitalisoitumisen myötä säästetään myös vähissä olevia julkisia resursseja tähdellisempään tarkoitukseen.
Mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Kaikki eivät kiihdyttele digitalisaation valtatiellä, josta nopeusrajoitukset on poistettu.
Eläkeliiton syyskuussa julkaiseman 60+ -barometrin mukaan yli 80 vuotta täyttäneet ovat jäämässä yhä enemmän yhteiskunnan ulkopuolelle. Huomionarvoista on, että lähes 90 prosenttia selvitystä varten haastatelluista kertoi digiasioinnin ongelmista.
Moni kärsii näistä ongelmista hiljaa itsekseen. Ei ole ketään, keltä pyytää apua. Nuorisolla menee äkkiä hermot, kun mummo ei saman tien sisäistä ”yksinkertaisia” asioita. Usein ikäihmistä nolottaa kertoa, ettei digiasiointi onnistu. Ei, vaikka olisi pariin kertaan neuvottukin.
Pahimmillaan seurauksena on, että ikäihminen jää kokonaan vaille tarvitsemiaan palveluita. Tuoreita kokemuksia tältä syksyltä on esimerkiksi rokoteajanvarauksen tökkimisestä osalla Pohteen alueista. Digiajanvaraus ei ole toiminut ja puhelinpalvelussa on vastannut automaatti, joka on ohjannut edelleen digiajanvaraukseen.
Aikansa sitä oravanpyörää kierrettyään moni luovuttaa ja päättelee tosiasiassa järjestelmän toimimattomuudesta aiheutuvat haasteet omaksi kyvyttömyydekseen käyttää laitteita. Kun yrityksistä huolimatta rokoteaikaa ei ole onnistunut saamaan, rokote jää ottamatta. Se taas voi käydä kalliiksi paitsi asianomaiselle itselleen, myös hyvinvointialueelle.
Digitaalisten palvelupolkujen ohella onkin välttämätöntä säilyttää mahdollisuus saada palvelua puhelimitse tai paikan päällä. Pohde on kiitettävästi pyrkinyt varmistamaan digiapua sitä tarvitseville esimerkiksi järjestöjen kautta.
Digivaltatie ei siltikään ole kaikille kulkukelpoinen eikä sellaiseksi koskaan muutukaan. Meillä ei ole oikeutta syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnasta sen perusteella, osaavatko he käyttää tietokoneita vai eivät. Alussa mainitun raportin perusteella yli 60-vuotiaat kokevat ikään perustuvan syrjinnän ja heikon kohtelun yhteiskunnassa yleistyneen.
Kun sama barometri tehtiin vuonna 1994, vain reilut 40 prosenttia oli kokenut syrjintää. Nyt syrjintää kokeneiden osuus oli lähes 80 prosenttia. Tällaiselle kehitykselle on tehtävä loppu!
Satu Vaskuri, Sirkku Mäkivuoti
Pohjois-Pohjanmaan Muistiaktiivit