Olen 91-vuotiaan äitini edunvalvontavaltuutettu. Äitini on asunut yksityisen palveluntuottajan asumisyksikössä ympärivuorokautisessa hoidossa lokakuusta 2025 alkaen.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) myönsi hänelle pitkällisen taistelun jälkeen palvelusetelin, joka kattaa "lähes" kaiken hoidon. Asumisvuokra ja setelin ylimenevä osa pitää itse maksaa, lähes 1 500 euroa kuukaudessa.
Äitini on kahden hoitajan avustettava, pyörätuoli käytössä, hyvänä päivänä saattaa muutaman askeleen ottaa rollaattorin kanssa avustetusti. Puhelee jonkun verran ja ymmärtää miten asiat ovat, kuitenkin suurimman osan ajasta makaa sängyssä, joka on sähkösäätöinen.
Vähäisen omatoimisen liikkumisen vuoksi äidille on kehittynyt painehaavaumia. Lääkäri oli tehnyt lähetteen vaihtuvapaineisesta patjasta, lainaus vastauksesta lähetteeseen: OYSin palliatiivisen osaston ja apuvälinekeskuksen linjauksen mukaan palliatiivisen hoidon vaiheessa riittävä apuvälineratkaisu on viskoelastinen patja, joka on asumisyksikön hankintavastuulla.
Ajatellaanko Pohteella, ja yleisestikin, kun potilas on palliatiivisessa hoidossa ja ehkä kuolee pian, että ei kannata enää elämää helpottavia toimenpiteitä tehdä?
Palliatiivinen hoito ei mielestäni tarkoita elämän loppumista. Esimerkkinä otan poikani, 41 vuotta, olen hänen omaishoitaja, ja palliatiivinen hoito on hänellä kestänyt noin kaksi vuotta. Teen mielestäni kaikkeni, että poikani saisi elää ihmisarvoista elämää, vaikka monesti elämänlanka on ollut hiuksen hieno. Tietysti hänen positiivinen elämänasenteensa ja läheiset ihmissuhteet ovat auttaneet paljon.
Uskon, että palliatiivisen elämänajan hyvä ja kunnioittava hoito on hyväksi omaisille ja hoidettavalle, sekä säästää yhteiskunnan varoja.
Hoomoilanen, Utajärvi
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.