Konsertti
Nicole Willis Qstockin Happiteltassa perjantaina 28.7.
Kahdeksanmiehinen The Soul Investigators potkaisi keikan käyntiin introlla, jonka kitaraosuus lainasi oivaltavasti The Metersin kappaletta "Tippie Toes". Pitkä lämmittely tasapainoili paikoin jo lähes puisevan, mutta onneksi enimmäkseen tiukasti svengaavan hehkuttelun välimaastossa.
Vaikka tunnelma tiivistyikin intron edetessä, paljasti se helsinkiläisyhtyeestä armotta myös ne keskinkertaisemmat puolet. Bändi ei ihan vielä rullaa yhtä hyvin kuin Groove Collective.
Parasta oli tiukka rytmiryhmä. Rumpali Jukka Sarapään päällisin puolin lakoninen, mutta vetävä rytmittely kuljetti kappaleet varmasti oikeaan paikkaan. Hieman hölmöltä puolestaan kuulostivat MC: n "laittakaa kädet yhteen arvoisa yleisö" - kehotukset. Kansainvälinen groove ei taivu noin vain suomenkielelle.
Nicole Willisin noustua lavalle selvisi heti kuka on illan tähti.
Tummaääninen laulajatar otti yleisönsä pienin elein. Karismaattisen Willisin tunteikas ulosanti on takuuvarmaa R´n´b: tä -- ilman minkäänlaisia lainausmerkkejä.
Brooklynissä syntynyt Willis tarjosi paljon muutakin, kuin lehdissä mainittuja kuusikymmentälukulaisia Motown-pastisseja. Hän pystyy laulajana helposti muuntautumaan monenkirjaviin sfääreihin. Funkyimmissä kappaleissa Willis venyi upeasti James Brownin aikoinaan tuottamien Lyn Collinsin ja Vicki Andersonin taajuuksille. Välillä sukellettiin jopa rehdin bluesin puolelle.
Näin perinnetietoista tyylitaiturointia ei ole nähty rockfestivaaleilla turhan usein.
Mainiota keikkaa katsoessa kävi mielessä, miten hienosti esitystä tukisikaan osaava tyttö- tai sekakuoro. Ehkä se on kustannuskysymys. Tämä bändi pitää saada pian uudestaan Ouluun!