Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi omasta ja edustamani hyvinvointialueen puolesta. Tiedätte kaikki tämän huutokaupan säännöt. Eli alin tarjous voittaa. Meillä onkin kattava kokoelma vähän heikkolaatuista ainesta, mutta eiköhän tästä kaupat synny.
Otetaan ensimmäinen myynnin kohde. Ikää on ja monenlaista vaivaa. Mutta helppohoitoinen on. Ei ole hampaita, ei omia eikä tekosellaisia, joten syö vähän, elää pääasiassa mehukeitoilla ja kurrilla. Paljonko tarjotaan?
Seuraavana tämä harmaantunut pariskunta. Eivät pyydä muuta kuin yhteisen kömmänän, jossa saavat virua – ei kun virkistyä – matkansa loppupuolella. Ottaako joku nämä kaksi yhden hinnalla? Erikoistarjousta pukkaa.
Seuraava onkin sitten ihan sänkyyn hoidettava. Pari kertaa kuukaudessa suihkuun, ja vaippoja ei tarvitse vaihtaa kuin kerran päivässä. Ambulansseja ja lääkäreitä nämä eivät tässä vaiheessa tarvitse.
No nyt reippaasti huutamaan, eteinen on täynnä sijoitettavia. Kyllä hyvinvointivaltio omistaan pitää huolta.
Tässä vaiheessa heräsin ja helpotuksen huokaus pääsi suustani. Onneksi tämä oli vain painajaisunta.
Vai oliko? Emmehän elä enää näitä huutolaisaikoja. Aamukahvia juodessa avasin lehden ja järkytyin. Paluu menneeseen oli tapahtunut, painajainen on todellisuutta.
Sirpa Koski
Haapajärvi