Eläimet: Ou­lu­lai­nen per­heen­äi­ti tilasi netistä munia, ja nyt oma­ko­ti­alueel­la ku­jer­taa lähes 60 vii­riäis­tä

Työmaa: Ra­ken­nus­työt koet­te­le­vat Nal­li­ka­rin idylliä tänä kesänä

Urheilu: Oliko Oulun kes­kus­ken­tän alla sa­lai­nen be­to­ni­le­vy, josta Lipon pe­laa­jat saivat etua?

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Päih­de­po­li­tii­kas­sa niukat re­surs­sit tulee koh­dis­taa puut­tu­mis- ja pu­heek­siot­to­val­miuk­sien ke­hit­tä­mi­seen

Kalevassa 19.1. vihreät Heiskanen ja Harjanne hakivat pääsyä eduskuntaan päihdekäyttäjien äänin. Samalla he unohtavat täysin päihdekäyttäjien oikeusturvan. Eikö siihen kuulukaan oikeus törmätä oman käytön seurauksiin, siihen puuttumisiin, ja havahtuminen oman hoidon käynnistämiseen.

Riistetäänkö käyttäjiltä mahdollisuus toipumiseen tekemällä käytöstä mahdollisimman helppoa ja hyväksyttävää yhteiskunnan tarjoamissa käyttöhuoneissa, ja jopa maksamilla aineilla. Vai mitä muuta korvaushoito tosiasiallisesti on kuin kemiallista lobotomiaa.

Päihderiippuvuus on sikäli vaikea sairaus, ettei sitä voida parantaa. Hoitaa toki voidaan vaikka maailman tappiin, mutta ellei käyttö lopu kokonaan, niin altistuminen vain jatkuu ja riippuvuus pahenee, vaikka näkyvät seuraukset hetkeksi menisivätkin näkymättömiin. Korvauslääkityksellä jopa useiksi vuosiksi ”kemialliseen säilöön”. Entäpä sitten, kun tämä yhteiskunnan tuki pitäisi poistaa?

On vähän todellista tutkimusta siitä, kuinka moni ”hoidetuista” aloittaa ihan oikean toipumisprosessin tunne-elämänsä, ajattelutapansa ja toimintansa suhteen elämän laadun parantamiseksi – ja kuinka monen ”korvatun” vuoden viiveellä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.