Ympärillämme ilmenee kiusaamista päiväkodista vanhainkotiin asti, mutta kenellekään ei tunnu olevan selvää, miten kiusaaminen saadaan loppumaan tai mistä se alkaa. Viime aikoina julkaistuissa koulukiusaamista koskevissa kirjoituksissa on pohdittu siitä, kenelle kuuluu vastuu, ja ovatko opettajat tehneet tarpeeksi kiusaamisen lopettamiseksi.
On mahdollista, että opettaja ei ole tehnyt tarpeeksi, mutta on myös selvää, että yhden ihmisen toimet eivät riitä lopettamaan kiusaamista. Sen kitkemiseksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä aikuisten kesken.
Koulussa lasten tulisi olla turvassa ja vanhempien pitäisi voida luottaa siihen, että opettaja raportoi kaikesta havaitsemastaan kiusaamisesta, sillä rikoslaki määrää opettajaa tekemään näin.
Samalla on valitettava tosiasia, että kiusaamistilanteista raportoiminen ja niiden selvittäminen vie opettajan mahdollisuutta toteuttaa perusopetuslain määräämää opetustehtävää. Opettaja on liian suuressa puristuksessa toteuttaessaan virkansa määräämiä tehtäviä.
Suuressa koulussa välitunneilla sattuu ja tapahtuu. Opettajan tehtävä on selvittää tapahtuneet kiusaamistilanteet ja välittää tieto koteihin. Välituntivalvonnan jälkeen opettajan pitäisi vastaanottaa omat oppilaat luokkaan ennen kuin lisää häiriötä syntyy, mutta välitunnin tilanteet tulisi selvittää ennen sitä.
Kun opettaja pääsee luokkaansa, saattaa hän pahimmassa tapauksessa olla 10 minuuttia myöhässä, ja vastassa on jälleen uusi selvittelytilanne. Oppitunti on kirjattu matematiikaksi, mutta opettaja ehtii ohjeistaa oppilaille vain oikean sivun tehtäväksi. Osa oppilaista tekee tehtävät hetkessä ja osa tarvitsee apua kirjojen esille ottamiseen. Pian kello jo soi ja alkaa uusi välitunti.
Voimme ymmärtää, että opettaja ei kykene yksin toteuttamaan kaikkia hänelle lain määräämiä vastuita ja turvaamaan lasten oikeuksia, saatikka lopettamaan kiusaamista. Lasten oikeusturvan nojalla on väärin, että yhdelle aikuiselle kasaantuu niin paljon lain määräämää vastuuta ja tämän lisäksi sen ulkopuolelta tulevaa painetta.
Vankkaa yhteistyötä vanhempien ja koulun välillä korostaa Kiva koulu -mallin kehittäjä psykologian professori Christina Salmivalli Helsingin Sanomassa 25.9.2024 julkaistuissa artikkelissa. Hän painottaa sitä, että kiusaamisen vähenemiseksi tarvitsemme vahvan luottamuksen koulun aikuisen ja lapsen vanhemman välille.
On tilanteita, joissa vanhemmat eivät usko koulun aikuisen havaintoja kiusaamisesta vaan puolustavat oman lapsensa käytöstä, näkemättä sitä edes itse. Pahimmillaan he syytävät koulua, väittävät opettajan valehtelevan ja kaltoin kohtelevan heidän lastansa. Uskomalla lasten kertomukset tilanteista vanhemmat tietämättään mahdollistavat ja oikeuttavat kiusaamisen jatkumisen.
Jenni Paajanen
luokanopettaja, Vantaa