Balin ilmastokokouksen liepeillä on järjestetty myös pienimuotoiset kauppa- ja finanssiministerien kokoukset, ja kutsun saatuaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) ei jättänyt käyttämättä tilaisuutta osallistua molempiin.
Hän haistoi tilaisuuden palata niihin teemoihin, jotka jäivät kesken edellisen ministeriputken katkettua 1990-luvun alussa.
Tuolloin oli juuri pidetty YK:n kuuluisa Rion ympäristökokous, jossa Väyrynen edusti Suomea ulkoministerinä.
Palattuaan 14 vuoden tauon jälkeen hallitukseen hän sanoo huomanneensa kummakseen Rion ajatusten ympäristön ja kehityksen yhdistämisestä kadonneen jonnekin.
"On tapahtunut suuria muutoksia, eikä parempaan", Väyrynen sanoo.
Nämä muutokset ovat sekä yleismaailmallisia että Suomen omassa ajattelussa tapahtuneita.
"Ympäristö ja kehitys, joita käsiteltiin Riossa yhteisinä, on jälleen koottava yhteen", hän määrittelee.
Indonesialaiseen batiikkipaitaan paikallisen pukeutumiskoodin mukaan sonnustautunut Väyrynen kuvailee loistohotellin aulassa innostuneena, kuinka tuo urakka nyt näyttäisi pääsevän alkuun.
Väyrysen mielestä pulma on se, että nyt yksittäisiä asioita kuten ilmasto, metsät, aavikoituminen, kehityskysymykset käsitellään jokaista eri paikoissa. Tässä palaavat Rion muistot mieleen.
"Rion näkökulma oli holistinen. Pyrittiin luomaan kokonaiskäsitystä ympäristöstä ja kehityksestä. Nyt kaikki on pirstoutunut ja asiasisältö hajaantunut. Nämä pitää koota yhteen. Uskon, että tämä voi tapahtua", Väyrynen sanoo.
Ajatustaan Väyrynen esitteli jo Balilla puheessaan ja käytävillä kollegoilleen ja muun muassa Maailmanpankin johdolle. Kokouspapereihin asia kätkeytyy muotoon "dialogin edistämisestä", ja jos asiat etenevät Väyrysen kaavailujen mukaan, tämä vuoropuhelu etenee seuraavissa isoissa ilmastokokouksissa aina vain tiiviimmäksi.
Balilla yhteys jäi vain kokousraportin muotoon.
Joka tapauksessa kehityksen ja kaupan ongelmat liittyvät hyvin tiiviisti ilmastokysymyksen ratkaisuun.
Balilla koolla olleet finanssi- ja kauppaministerit puivat muun muassa sitä, voidaanko ympäristöön liittyvien tuotteiden kauppa vapauttaa rajoituksista. Ympäristöteknologiankin etenemistä pitäisi edistää. Kiistakysymyksiä on, esimerkiksi Brasilia ajaa vahvasti etanolin kaupan vapauttamista, kehitysmaat tahtovat henkisen pääoman esteiden purkamista ja niin edelleen.
Samalla kaikessa kyse on myös siitä, millä ehdoilla kehitysmaat suostuvat tulemaan mukaan "ilmastotalkoisiin", sillä niiden näkökulmasta syyllisyys ja vastuu asiasta kuuluu usein teollisuusmaille.
Suomen kehityspolitiikan suuntaviivat Väyrynen on jo ehtinyt reivata uusiksi, lähtökohtinaan juuri Rion opetukset. Koko teema itse asiassa on miehelle tuttu jo 1980-luvulta, Brundtlandin kestävän kehityksen komission työstä ja Rooman klubin raporttien ajoista asti. Aikanaan väitöskirjassakin se oli paljon esillä.
"Väitöskirjalleni on naureskeltu ennustuksesta, että Neuvostoliitto ei hajoa. Ei siellä mitään sellaista ole, vaan Neuvostoliiton olemassaolo vain oli otettu jatkuvaksi lähtökohdaksi. Varsinainen ennustus siinä oli, että Suomen ulkopolitiikassa ympäristöasioille tulee kasvava merkitys", Väyrynen sanoo.
"Kun palasin takaisin ministeriksi, ihmettelin miten on mahdollista, että kehityspolitiikassa ei enää puhuta ympäristöstä", hän kummastelee.
Varsinaiselta Balin ilmastokokoukselta Väyrynen toivoo ja odottaa selkeää tulosta.
"Tärkeintä on, että neuvottelut alkavat".
Koko ilmastoasioissa on Väyrysen mielestä vaikea saada läpi viestiä siitä, kuinka todella radikaalisti käyttäytymisen on muututtava.
"Ei tästä teknologialla selvitä. Tarvitaan muutoksia käyttäytymisessä ja arvoissa. Jos kasvava määrä ihmisiä tahtoo saada korkean aineellisen kulutuksen, se on mahdotonta."
"Elämänarvojen on muututtava. Ne ovat nyt päälaellaan. Eikä se olisi negatiivinen muutos", Väyrynen sanoo ja siteeraa filosofi Georg Henrik von Wrightia: "Ihminen haluaa paljon sellaista, mitä ei tarvitse ja tarvitsee paljon sellaista, mitä ei halua."