Viime aikoina keskusteluissa on ollut pinnalla kunnallisen päätöksenteon julkisuus. On harmillista huomata, kuinka yleistä lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (ns. julkisuuslain) omatahtoinen tulkinta kunnissa on.
Laki lähtee julkisuusolettamasta, joka tarkoittaa, että kaikki asiat ovat julkisia jos niitä ei erikseen laissa määrätyillä edellytyksillä rajata.
Uutisoidut tapaukset päätösasioiden salaamisesta vahvistavat edelleen kuvaa siitä, että julkisuuslain osaaminen on joko niukkaa kunnissa, tai sitten sitä tietoisesti tulkitaan jonkun intressin mukaisesti.
Aktiivisena kuntalaisena ja luottamushenkilönä kuntien asioita seuranneena olen selkeästi huomannut, kuinka pienemmissä kunnissa tai Oulun kaupungissakaan julkisuusolettama ei toteudu läpi organisaation.
On mielenkiintoista, kuinka vaihtelevasti esimerkiksi pöytäkirjan liitteitä julkistetaan internetissä, tai ne merkitään oheismateriaaliksi, joita ei julkaista internetissä. Voi olla, että toimintatapa vähentää työtaakkaa viranhaltijaorganisaatiolta, mutta se selkeästi myös kaventaa kuntalaisten mahdollisuutta saada kokonaisvaltaista kuvaa päätettävinä olevista asioista.
Pääsääntönä asiat ovat siis julkisia, ellei kokonaan julkisia niin, osajulkisia. On hyvä huomata, että salaiseksi julistamisen täytyy aina perustua julkisuuslakiin ja kieltävästä tietopyynnöstä tulee antaa aina kirjallinen valitusosoitus.
Mielestäni on aivan itsestään selvää, että julkisen organisaation asiat ovat julkisia ellei julkisuuslaki toisin määrää. Tämä pitäisi olla selvää myös kaikille luottamushenkilöille ja viranhaltijoille.
Julkisuusasiamiehen tarvetta en varsinaisesti näe, koska entistä paremmin tietoiset kansalaiset ja media pitävät huolta seurannasta. Toisaalta, olisiko julkisuusasiamiehellä toimivaltaa yhtään enempää kuin oikeusasiamiehellä, joka on sekin hampaaton toimija.
Niko Finnilä
kunnallisvaaliehdokas (kesk.)
Oulunsalo/Oulu
