Jos rehellisiä ollaan, niin vastustin joskus pormestarimallia. Perustelin itselleni, että jos jokin toinen puolue asettaa vaikkapa ex-pääministerin ehdolle, niin kannattamani puolueen mahdollisuudet kärkisijaan vähenevät, ja parempi olla kannattamatta. Perustelu ei ollut tuon kummempi – vain selkäydinreaktio, kun joukkuehenki vei politiikan penkkiurheilijan.
Onneksi tuosta alkaa olla jo hetki aikaa, niin voin avoimesti myöntää häpeän hetkeni. Kadun sitä, että näin kaupungin korkeimman johtotehtävän kierohkon peliteorian kautta, jossa tärkeintä oli, että kuka saa eniten valtaa tai keneltä se on saatava pois. Pormestarin tehtävä ei ole nimittäin vallan, vaan vastuun linnake, ja sitähän kuntalaiset ansaitsevat – lisää vastuuta politiikkaan. Sitä, että ensin kerrotaan suunta minne halutaan, ja seisotaan sen takana konkreettisesti.
Oulussa on käytössä tällä hetkellä ns. duaalimalli, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja toimivat molemmat palkallisissa tehtävissä. Pormestarimallissa kaupunginhallituksen puheenjohtajaa kutsutaan taas pormestariksi, ja näissä kaupungeissa pitää kuitenkin olla aina myös ylin viranhaltija. Kuulostaa lähes samalle, joten mikä on päätöksenteossa se konkreettisin ero? Se liittyy siihen, kuka laatii päätösesitykset.
Esitysoikeus, tai sanoisin pikemminkin esitysvelvollisuus, on mielestäni se asia, minkä takia meidän tulisi ottaa pormestarimalli käyttöön.
Oulussa kaupunginjohtaja laatii esitykset hallitukselle, ja kuntapoliitikot voivat olla pitkälle suunnitteluvastuusta vapaita. Jos esitys on huono, niin sitä ei tarvitse kannattaa. Voi todeta: “Se on vain viranhaltijoiden esitys”.
Pormestarimallissa vastuu esityksistä siirtyy taas ylimmälle poliitikolle. Hänen täytyy kyetä tuomaan esityksiä joiden takana hän itse seisoo, ja läpi saamiseksi myös muiden ryhmien täytyy seisoa. Ilman tätä asiat eivät etene, ja sitä kautta seuraavat vaalit tulevat olemaan kylmää kyytiä. Tämä asettaa päätöksenteolle konkreettisen vastuun, ja sitä Oulu ainakin omasta mielestäni kaipaa.
Voi olla ettei kannattamani puolue voita vaaleja, tai kovalla työllä voittaa. Tämä seikka on mallissa toissijaista. Olipa pormestari mistä puolueesta tahansa, niin ainakin pääsemme keskusteluun siitä, että mikä on se iso kuva mihin Oulua ollaan kehittämässä.
Eri mieltä olevat voivat suoraan sanoa, että “Hei minulla olisi parempi suunta. Se eroaa valitusta linjasta näin ja äänestäkää seuraavalla kerralla, jos olette samaa mieltä”.
Samoin ryhmät joutuvat ennakoivasti ottamaan kiinni käsittelyasioista, koska pormestari vaatii enemmistön puolelleen.
Katsoinpa asiaa miten päin tahansa, niin tulen tulokseen, että kuntalaiset saisivat pormestarimallissa enemmän vastinetta äänelleen, ja heitähän politiikkojen pitäisikin edustaa eikä puolueiden etuja.
Tiedän, ettei pormestarimallikaan mikään hopealuoti kaupungin kehitykselle ole. Mielestäni se olisi vain askel oikeaan suuntaan, jotta kaupunkimme iso linja saataisi aidosti kuntalaisille näkyväksi.
Sebastian Stenfors
puheenjohtaja, Oulun Kokoomus