Eurooppa luotti pitkään globalisaatioon. Uskoimme, että maailmalta saa energiaa ja raaka-aineita ja että tavarat ja palvelut liikkuvat vapaasti muuallakin maailmassa. Energiassa nojauduimme vahvasti Venäjään, teollisuuden raaka-aineissa Kiinaan.
Kun USA:n ja Kiinan jännitteet kasvoivat, EU:ssa huomattiin, että menetämme vauhdilla taloudellista autonomiaamme ja että riippuvuutemme epävarmasta maailmasta kasvaa. Saksan talouden tarkastelu kertoo miten riippuvuus ottaa ja antaa.
Saksa oli yli kymmenen vuotta Euroopan talousveturi ja EU:n ainut ylijäämätalous. Saksan nousu perustui halpaan fossiiliseen energiaan. Se oli 70-prosenttisesti tuontienergiaa, valtaosaltaan venäläistä kaasua ja öljyä. Maan 1,8 miljoonalle yritykselle ja yli 30 miljoonalle kotitaloudelle halpa energia oli suuri asia. Riippuvuus ei pelottanut. Ydinvoimalat pelottivat. Ne Saksa päätti sulkea.
Kun Putin aloitti julman sotansa ja energiahanoja suljettiin, Saksan tukijalka murtui. Energian ja muutkin hinnat nousivat pilviin. Niin teki myös inflaatio. Sitä taltutettiin korkoaseella. Tämä kaikki on ollut myrkkyä Saksan ja koko EU:n taloudelle.
Vaikka EU työnsi tuhansia miljardeja elvytykseen, Saksan talous kyntää tänään miinuksella. Maa velkaantuu. Sen kruununjalokivet, auto- ja kemianteollisuuskin, ovat suurissa vaikeuksissa. Investointivirta Saksasta on valtavasti suurempi kuin Saksaan.
Energiaakin suurempi on Saksan ja EU:n riippuvuus Kiinan käsissä olevista raaka-ainevaroista. 30 kriittisestä raaka-aineesta useimpien riippuvuus Kiinasta on 70–100 prosenttia. Tämä on kova haaste EU:n vihreälle ja digitaaliselle siirtymälle. Juuri moderni teknologia on tehnyt entistä kriittisemmäksi galliumin, joka on tärkeä puolijohteissa, neobiumin huipputeräksessä, indiumin litteissä näytöissä, germaniumin optisissa kuiduissa ja magnesiumin autojen kevyissä metalliseoksissa. Kriittisiä ovat myös meille tärkeät nikkeli ja litium.
Mitä enemmän geopolitiikka kärjistyy sitä kipeämmin se sattuu. Kiina on hidastanut tuulivoimassa ja autoissa tarvittavien kestomagneettien ja germaniumin vientiä EU:hun. Ei ihme, että saksalaiset autotehtaat ja Siemens sekä tanskalainen Vestas ovat vaikeuksissa. Kiina itse on noussut valtavilla kielletyillä tuilla ja tulleilla maailman kärkeen muun muassa autoteollisuudessa.
Eurooppa on vaikeiden ratkaisujen edessä. Energia- ja raaka-ainehaasteiden ohella, tuottavuutemme on heikko, väestömme vanhenee, työpanos ei kasva ja kilpailukyky on mennyt. Valtava regulaatio on myrkkyä monille investoreille. Euroopan talous on ollut avoimempi kuin minkään muun suuren talousalueen vastaava. Se on merkinnyt haavoittuvuutta. Seuraukset näemme tänään.
Olemme valinnan edessä. Lähteäkö protektionismin ja valtiontukien tielle? Niin EU:n komissio jo tekikin valtiontukien osalta suurten maiden vaatimuksesta ja USA protektionismin osalta. Ainakaan pienen maan kannalta tämä ei ole kestävä tie.
Suomessakin on katsottava nyt lähemmäs, muttei protektionismi mielessä. On tunnistettava vahvuutemme. On parannettava osaamista, sen tulosten hyödyntämistä, innovaatioiden tukemista niin, että valtio tulee jakamaan riskiä kilpailukykyä parantavien läpimurtojen synnyttämiseksi.
Meidän suuri mahdollisuus ovat myös uusiutuvat luonnonvarat. Emme saa tyytyä selluun. Puusta pitää saada enemmän. Vahvuutemme ovat myös uusiutumattomat raaka-aineet. Ei ole oikein, että ajamme mieluusti sähköautolla, mutta emme hyväksyisi kaivoksia ja malmien jalostusta Suomessa.
Aivan mahtava mahdollisuus Suomelle on päästötön sähkö. Sen tuotanto ja hinta on tuulesta ja auringosta johtuen volatiiliä, jota voidaan tasata. Mutta sähkön hinta tällaisenaankin on Euroopan toiseksi edullisin heti Ruotsin jälkeen. Päästötön sähkö on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka sanelevat uusien investointien sijoittumisen. Näin on muun muassa vedyn, metalliteollisuuden, puolijohteiden, tekoälyn, lannoitteiden ja monien muiden hyödykkeiden tuotannossa.
Monista muista maista poiketen Suomessa voidaan lisätä puhtaan sähköä tuotantoa. Se edellyttää kysynnän eli puheenolevien investointien lisäämistä. Sähkön Suomelle tarjoaman ”momentumin” ohi ei maan hallituksen saisi nukkua.
Mauri Pekkarinen
ministeri