Kunnianarvoisan m.s. Alpon apukone rutkuttaa mukavasti kun sen kunnostajat ovat maalauspuuhissa leppoisana syyspäivänä. Eikä maalaaminen ole mitään huit-hait-hommaa, sillä värien alkuperääkin on metsästetty tarkkaan. Täkin vihreä ei ole kuulemma aivan oikea sävy, mutta väritehtaalta löytyi vain japaninvihreää, toteavat Pro hinaaja Alpo ry:n puuhamiehet, kippari Jarkko Ekman sekä Heikki Nuortimo.
Miehet ovat innostuneita niin kuin vain miehet osaavat kun kyseessä on Alpon kaltainen "tekninen laitos". Eivätkä vain tekniset ominaisuudet ja ulottuvuudet viehätä: Normandian maihinnousuun osallistuneen aluksen historiaa on kerätty ja kerätään talteen jatkuvasti. Suhde vaikuttaa intohimoiselta!
"Ei meillä sen kummempaa päämäärää ole kuin saada alus kuntoon niin, että voimme seilata sillä Normandian maihinnousun vuosipäivään. Tähtäimenä on olla Ranskan rannikolla muiden joukossa kuudes kuudetta vuonna 2004. Ja sitä paitsi aiomme viettää siellä myös Marskin syntymäpäivää 4. kesäkuuta", miehet tuumaavat aivan muina miehinä.
Ja mitä sitten ennen Normandian valloitusta pitää tehdä ja mitä on jo tehty? Miehet ovat kunnostaneet alusta niin, että ulkopuolelta puuttuu vain viimeinen maalikerros. Telakalle on kuitenkin mentävä, koska imperiaaliin on asennettava jäähdytyslaitteisto. Ja sisätöitä toki aina riittää.
Merikillassa
Pro hinaaja Alpon huomassa Oulun entinen satamahinaaja kunnostetaan pieteetillä. Kunnostetaan lopulta, sillä välillä alkoi näyttää siltä, että edessä on vääjäämättä romuttamo. Kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan museo olisivat kyllä olleet halukkaita pitämään laivan kaupungin hallussa, mutta köyhänä sillä ei ollut varaa sen ylläpitoon. On kerrottu, että kaupungin kannalta Alpo oli vain 110 tonnia nauloja.
Niinpä kaupunki pani aluksen lopulta myyntiin ja se päätyi tarjousten perusteella perustettavan Toppilan Möljä Oy:n haltuun.
Amerikassa rakennettu, saattueessa Normandian maihinnousuun osallistunut ja Suomeen ja Ouluun päätyneen Alpon historiaa ja kuntoa vaalimaan perustettiin Pro hinaaja Alpo -niminen yhdistys, joka sai Toppilassa sijaitsevat Merikillan rakennukset myös isännöitäväkseen.
Yhdistyksen ympärille on punottu ja punotaan edelleen erilaisia oheistoimintoja kuten Tervatoppilan kartano.
Merikillan rakennukset yhdistys sai vuokratuksi kaupungilta, kun se ei tarvinnut enää tiloja satamakonttorille eikä luotsille niiden muutettua Oritkariin valmistuneeseen Satamataloon. Killan kunnostettuja tiloja käyttävät edelleen myös Laivanpäällystöyhdistys ja Meriperinneyhdistys, ja sitä voi myös vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.
Merelliset toiveet
Alpo-yhdistys on yhteistyössä Pro Toppilan ja Toivo-laivan Meri Oulun yhdistyksen kanssa. Samoin kaavoittajan kanssa on pidetty palavereita.
Toppilan merelliset mahdollisuudet tulisi hyödyntää siinä kun alueelle laaditaan asemakaavaa, sillä "ei kai kaikkia kaupungin ranta-alueita ole pakko kaavoittaa asunto- ja muulle rakentamiselle".
Miesten mielestä olisi syytä katsoa pitemmälle tulevaisuuteen: isoille huvialuksille ei ole jätetty tilaa Toppilassa oikein mihinkään. Ei myöskään Alpolle ole osoitettu varsinaista laituripaikkaa.
Kauppatorin rantaan eivät isot alukset yksinkertaisesti mahdu. "Ajatellaanpa vaikka Alpoa: torin rannan väylä ensinnäkin on niin kapea, että manööverit ovat tuskallisia. Sitä voisi pian huomata olevansa nokka Rotuaarilla", Jarkko Ekman havainnollistaa.
Ainakin osa Toppilansalmen laiturista pitäisi säilyttää ja kunnostaa. Miesten mukaan suuria aluksia on tulossa Ouluun enemmältikin, kuulopuheissa on ainakin laivaravintolan tulo Toppilaan ja mahdollisesti joskus myös Perämerikaarella seilaava reittilaiva.
Oman tilansa vie myös Laiva Toivo, jonka puuhamiehet MeriOulu ry:ssä ovat esittäneet vankan toiveensa salmen ainoan ja myös historiallista taustaa omaavan telakan säilyttämisen puolesta. He eivät varmaan ole toiveinensa yksin.
Jarkko Ekman sanoo seilanneensa merillä vuosikymmeniä, ja huomanneensa, että kaikissa vanhoissa satamakaupungeissa satamat kihisevät täyttä ja värikästä elämää. Erilaiset toiminnat, kaupat, kaffilat, ravintolat ja muut ovat keskittyneet satamien ympärille ja ympäristöön. Tämä voisi olla totta myös Toppilassa.
Laiturien säilyttämisen voisikin ottaa huomioon vielä kaavoittamattomassa Toppilansalmi-suunnitelmassa, miehet toivovat. "Sehän osaltaan palvelisi kaupungin kulttuuritoimintoja", huomaa Tervatoppilan pehtoori Olli Sarkkinen.
Lättähattu-kyytillä
Merikillan rakennusten vieressä kulkee myös aivan oikea junarata, jonka yksi päätepiste on Vihreäsaaressa ja yksi tietysti kaupungissa. Yksi Tervatoppilan kestikievarissa. Yksi vaikkapa Kemijärvellä ja yksi Helsingissä.
"Ei olisi mikään kumma ryhtyä lättähattu-liikennöijäksi. Itse asiassa yhteydenotto tuli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:ltä, joka tarjosi meille lättäreitä. Niitä on nyt tulossa ainakin kolmen vaunun verran", sanoo Ollli Sarkkinen.
"Lättähatulla voisi vaikka ajaa Toppilaan jatkaa resiinalla Merikiltaan ja siitä Alpolla vesille tai savusaunaan", Heikki Nuortimo maalailee.
Pro hinaaja Alpossa ovat ahkerasti jo mainittujen lisäksi myös Alpon omistajiin kuuluvat Antti Väänänen ja Marja Väänänen sekä Timo Kivimäki.