Siitä tuli tänään kuluneeksi tasan vuosi. Sen jälkeen se on seurannut meitä kaikkialle. Se on kuristanut maailmaa ja kahlinnut ajatuksiamme. Se on hallinnut uutisia ja politiikkaa, valvetta ja unia. Se on saanut kaiken muun tuntumaan turhalta, liian vähäpätöiseltä kommentoitavaksi.
Mutta mikä tässä elämässä onkaan lopulta tärkeää? mietin, kun hiihtelen latua, jonka olen tehnyt moottorikelkalla ja latuhöylällä auraamattomalle metsäautotielle. Suksiurat ovat jo kovat ja luistavat, mutta sauvat menevät vielä urasta läpi.
Paljon on vuoden aikana tapahtunut, tuskin koskaan ennen yhtä paljoa, ainakaan rauhan aikana.