Putouksen ääni kuuluu vasta etäisenä kohinana, kun kohtaamme majavan. Se kömpii Puolangan Hepokönkäälle vievälle leveälle polulle, huomaa meidät ja läpyttää vinhasti häntäänsä maata vasten. Toisenkin kerran, ja jatkaa sitten matkaa omiin touhuihinsa.
Veden ääni voimistuu. Runsasvetinen putous jymisee ja pauhaa. Pauhu peittää alleen ylimääräisiä ääniä ja säntäileviä ajatuksia.