Ou­lu­ras­tien suosio kas­vus­sa – ainakin vii­si­kym­men­tä vuotta vanha kun­toi­lu­ta­pah­tu­ma lii­kut­taa vii­kot­tain satoja suun­nis­ta­jia Oulun seudun maas­tois­sa

Kaius Kaikkonen, 7, juoksi viime tiistain Oulurasteilla D-radan.

Kuva: Susanna Eksymä

Satoja metrejä pitkä pysäköityjen autojen letka reunustaa tiistai-iltana Oulunsalon Peuhuun johtavaa hiekkatietä. Autojen välissä puikkelehtii urheilullisen näköistä sakkia. Toiset vasta sitovat lenkkareidensa nauhoja, toisten punaiset posket ja hikiset hiukset kertovat, että illan urheilusuoritus on jo takanapäin.

Autoletkan keulilta, hiekkateiden risteysalueelta löytyy Suunnistuskerho Pohjantähden vihreä teltta, jonka ympärillä käy kuhina.

– Tervetuloa illan Oulurastien ytimeen, toivottaa viime viikon tiistain Oulurastien koordinaattori ja SK Pohjantähden aktiivi Mervi Holster-Hemmi.

– Täällä myydään karttoja radoille lähteville ja tulospalvelussa luetaan radoilta palaavien emitit eli elektroniset leimasimet.

Talkoolaisille Oulurastipäivä on pitkä. Kuvassa SK Pohjantähden aktiivit Irma Kinnula (etualalla), Mervi Holster-Hemmi, Panu Hyvönen (takana) ja Kai Mutka.

Kuva: Susanna Eksymä

Holster-Hemmi kertoo koko suunnistuskauden ajan kahdesti viikossa pääasiassa arki-iltasin järjestettävien Oulurastien ideana olevan se, että kuka tahansa ikään, sukupuoleen ja suunnistuskokemukseen katsomatta voi ilman ennakkoilmoittautumista saapua paikalle, ostaa kartan, vuokrata emitin ja lähteä radalle. Radoille voi startata puoli viiden ja seitsemän välillä, syyskuussa puoli viiden ja kuuden välillä.

– Tarjolla on aina useita ratoja helpoista vaativiin. Esimerkiksi tänään täällä Peuhussa helppo D-rata on 1,9 kilometrin mittainen ja vaativa E-rata 10,5 kilometriä.

Tulossivu kiinnostaa

Mervi Holster-Hemmi painottaa Oulurastien olevan matalan kynnyksen kuntoilutapahtuma, ei kilpailu. Suunnistamaan voi lähteä joko ajanoton kanssa tai ilman.

– Vaikka kyseessä ei ole varsinainen kilpailu, ajanotto on suosittua, sillä kyllähän se kannustaa pistämään vauhtia. Osa myös seuraa tuloksia hyvinkin tarkasti, Holster-Hemmi tietää.

5,3 kilometrin mittaiselta B-radalta palannut Jani Heikkinen tunnustaa olevansa tuloshaukka.

– Tietenkin pitää heti rasteilta kotiin saavuttua syöksyä tulossivulle naputtamaan päivitysnappulaa, mies virnistää.

Suunnistuskaverit Aimo Vainio ja Satu Heikkilä kertovat toimivansa samoin.

– Vaikka me kaikki olemme täällä ihan puhtaasti kuntoilumielessä, kyllä tulosten seuraaminen ja pieni jälkipeli kuuluu ehdottomasti asiaan, Vainio toteaa.

Oululainen Aimo Vainio (vasemmalla) kertoo osallistuvansa Oulurasteille viikoittain. Jani Heikkinen ja Satu Heikkilä ovat satunnaisempia kävijöitä, joskin tavoitteena on tiivistää tahtia syksyä kohden.

Kuva: Susanna Eksymä

Kävijämäärät kasvussa

Oulurastit järjestetään neljäntoista oululaisen urheiluseuran yhteistyönä, talkoovoimin. Alueen suurin suunnistusseura SK Pohjantähti on yksi aktiivisimmista Oulurastien järjestäjistä.

– Järjestämme tällä kaudella kolmettoista Oulurastit, Mervi Holster-Hemmi laskee.

– Onhan näissä kovasti hommaa, mutta talkooväestä ei onneksi ole ollut uupeloa.

Holster-Hemmi kertoo kävijämäärien Oulurasteilla olevan hienoisessa kasvussa.

– Viime vuonna Oulurastit järjestettiin koronatilanteen vuoksi omatoimirasteina, joka madalsi tapahtuman kynnystä entisestään. Olemme pistäneet ilolla merkille, että omatoimirasteilta tullut uusia kasvoja myös näihin varsinaisiin Oulurastitapahtumiin.

Holster-Hemmi arvelee, että omatoimirastit tulivat jäädäkseen.

– Nytkin jätämme rastit maastoon joksiksin aikaa, jotta halukkaat voivat käydä kiertämässä ratoja omatoimisesti tapahtuman jälkeen.

Oulurastien kävijämäärät liikkuvat yleensä kahden ja kolmensadan välillä. Parhaimmillaan suunnistajia on ollut liki viisisataa.

– Sää on tietysti yksi iso kävijämäärään vaikuttava tekijä.

Tiistai-illan suunnistajat eivät näyttäneet olevan moksiskaan voimakkaista tuulenpuuskista ja rankoista sadekuuroista.

– Tämä on urheilijoille parempi kuin 30 asteen helle.

Junnuista senioreihin

Suunnistusradoille lähtevien ja sieltä palaavien suunnistajien virtaa seuratessa käy selväksi, että suunnistus todella on koko perheen harrastus.

Yksi illan nuorimmista suunnistajista on 7-vuotias oululainen Kaius Kaikkonen.

– Hyvin meni, paitsi äiti kyllä sekoili jotain yhdellä rastilla, D-radan suunnistanut nuorukainen kommentoi illan suoritusta.

Nuoresta iästään huolimatta Kaius on tuttu kasvo Oulurasteilla. Isä Kari Kaikkonen kertoo pojan suunnistuharrastuksen alkaneen jo neljä vuotta sitten.

– Parasta lajissa on metsässä liikkuminen, Kaius julistaa.

Samaa mieltä on E-radalta polkupyörällä saapunut konkarisuunnistaja Mikko Lukkarinen.

– Tässä lajissa saa haastaa sopivassa suhteessa sekä jalkoja että päätä, SK Pohjantähteä edustava mies virkkoo.

Lukkarinen kertoo kiertäneensä Oulurasteja niiden alkuajoista lähtien.

– Ainakin viisikymmentä vuotta, ellen kauemminkin. Siitä on niin kauan, ettei vuosilukuja tahdo muistaa.

Nykyisin Lukkarinen kiertää rasteja pyöräillen, olipa pyöräsuunnistajille omaa rataa tai ei, sillä miehen jalat ovat hänen omien sanojensa mukaan alkaneet jo pistämään hanttiin juoksemista.

– Tänäänkään ei varsinaista pyöräsuunnistusrataa ollut, mutta kyllä täällä kangasmaastossa onnistuu pyörälläkin mennä. Muutama pehmeämpi hiekkakohta meinasi tuottaa päänvaivaa, mutta tässä sitä maalissa ollaan. Torstaina lähden haastamaan itseäni taas uudelleen!