Oulun palveluverkon tulevaisuudensuunnitelmat esiteltiin tyrmäävinä: peräti 17 koulua esitettiin lakkautettavaksi. Keskustelu kaupunkialueen koulujen kohtalosta, kuten Oulunlahden koulun, on ollut kiivasta ei ainoastaan lapsiperheiden keskuudessa, vaan laajasti kaupunkilaisten keskuudessa. Kyse ei ole vain yhdestä koulurakennuksesta, vaan periaatteesta: millaista koulupolitiikkaa ja lapsuutta haluamme Oulussa rakentaa? Huoli yleisen kasvatuksen ja sivistyksen säilymiseen on aiheellinen.
Päätöksenteko tulisi olla kauaskantoisempaa ja kestävää, asettaa ensin lasten etu, eikä hakea nopeita säästöjä. Lähikoulut ovat arjen turvaverkko, yhteisö ja lapsen ensimmäinen oma yhteiskunta, missä opitaan toimimaan.
Tutkimus ja kokemus osoittavat, että pienet, yhteisölliset koulut tukevat alakouluikäisten lasten hyvinvointia, oppimista ja resilienssiä. Kouluissa, joissa opettajat tuntevat oppilaat nimeltä ja perheet osallistuvat koulun tapahtumiin, syntyy pysyvyyttä ja luottamusta, ja on mahdollisuus varhaiseen tukeen. Ennaltaehkäisevän työn merkitys lähikouluissa tulee huomioida päätöksenteossa, sillä vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
Lähikoulun lakkauttaminen ei ole neutraali hallinnollinen ratkaisu. Se tarkoittaisi pidempiä koulumatkoja, suurempia luokkia ja lisäisi arjen kuormitusta lapsille, jotka eniten tarvitsevat pysyvyyttä ja turvallisia aikuisia. Pienet lapset eivät voi kulkea usean kilometrin koulumatkaa yksin, ja kouluarki vaatisi kuljetusapua. Kaupunkialueella, jossa palvelujen tulisi olla helposti saatavilla, tämä olisi järjetön ratkaisu.
Oulu on sitoutunut Unicefin Lapsiystävällinen kunta -periaatteisiin ja mainostaa itseään perheystävällisenä kaupunkina. Opetus- ja kulttuuriministeriön visio Elämää varten 2045 korostaa peruskoulun roolia kasvattaa eettisesti ajattelevia, yhteisöllisiä ja vastuullisia kansalaisia. Nämä päämäärät eivät synny suurissa rakenteissa, vaan pienissä yhteisöissä – kouluissa, joissa lapsi nähdään ja kohdataan yksilönä. Siksi on perusteltua kysyä toteutuuko lapsen etu, jos lähikouluverkkoa kavennetaan säästöpaineiden alla?
Esimerkiksi Oulunlahden koulu ei ole pieni tai heikkokuntoinen, vaan elinvoimainen keskikokoinen lähikoulu, jossa opettajien pysyvyys, kodin ja koulun yhteistyö sekä aktiivinen kotikoulutoimikunta rakentavat vahvaa yhteisöllisyyttä.
Vuodesta 1899 saakka toiminut koulu on myös alueelle vahva vetovoimatekijä: koulun lähialueet ovat arvostettuja asuinalueita, joilla heterogeeninen väestö vahvistaa sosioekologista hyvinvointia. Koulun tulevaisuuden epävarmuus heikentäisi alueen kehitystä. Lisäksi koulun tilat tukevat harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia koko lähialueelle.
Päätöksissä tulisi kysyä mistä todelliset säästöt syntyvät ja millä hinnalla? Ennaltaehkäisevä kasvatustyö ja pysyvä lähikouluverkko ovat pitkällä aikavälillä taloudellisesti ja inhimillisesti kestävin ratkaisu.
Oululla on mahdollisuus olla edelläkävijä ja vahvistaa lähikouluverkkoaan. Niiden säilyttäminen ei ole muutoksen vastustamista, vaan investointi lasten hyvinvointiin, sivistykseen ja kaupungin elinvoimaan. Lapsuus rakentaa perustan koko elämälle – sitä ei voi elää uudelleen. Elinvoimaiset lähikoulut on säilytettävä.
Vanhempaintoimikunnan puolesta
Sinikka Saarenpää, Johanna Mikkonen
Oulunlahden vanhempaintoimikunta – Kotikoulutoimikunta vuodesta 1994