Huipulla tuulee ja siksi ilmakin on siellä yleensä puhdasta. Oulun yliopiston huipulla käy nyt puhuri, mutta ilma ei tunnu yhtään raikkaalta. Päinvastoin ilmapiiri on sakeana epäluottamusta, huhuja ja outoa vaikenemista.
Yliopiston arki onneksi sujuu normaaliin malliin. Opinahjon julkinen kuva on kuitenkin saanut lommoja väännöistä, joita viimeksi on nähty yliopiston hallituksessa. Jos tilanne jatkuu tällaisena, se ei voi olla aiheuttamatta yliopistolle vakavampaakin vahinkoa.
Tulehdus yliopiston huipulla purskahti rumasti näkyviin saman tien kun yliopiston hallitus valitsi viikko sitten uudeksi rehtoriksi Arto Maanisen, nykyisen yhteiskuntasuhteiden vararehtorin. Valinta tapahtui äänestämällä.
Seuraavana päivänä kerrottiin, että kolme yliopiston hallituksen jäsentä eroaa: kummatkin hallituksen professorijäsenet sekä toinen muun henkilöstön edustajista. He jättävät tehtävänsä samaan aikaan kun Maaninen aloittaa rehtorina vuodenvaihteessa.
Toinen lähtevistä professoreista, Johanna Uusimaa, kertoi eroavansa henkilökohtaisista syistä. Yliopistonlehtori Kimmo Kontio ja professori Tiina Kinnunen taas eivät ole perustelleet lähtöään millään tavalla.
Tällainen mykkäkoulu erittäin merkittävän instituution johtopaikoilla on erikoista. Kontio ja Kinnunen ovat aiemmin antaneet suostumuksensa hallituksen jäsenyyteen ja tulleet sinne normaalein muodoin taustaryhmiensä tuella valituiksi.
Pelkästään tuen antaneilla pitäisi olla oikeus tietää lähdön syyt, eikä tuo vaatimus ole kohtuuton koko yliopistoyhteisöäkään ajatellen. Jos kyseessä on protesti uutta rehtoria ja tämän virkaan äänestäneitä vastaan, kuten näyttää, pitäisi tämä rohjeta sanoa julki, eikä jättää syitä roikkumaan ilmaan.
Yliopiston ilmapiiristä on viime vuosien aikana kuultu surullisen paljon kielteisiä uutisia. On ollut puheita milloin ylimmän johdon kovakorvaisuudesta ja jyräävyydestä, milloin johtoon kohdistuvista kampitusyrityksistä.
Kaikki pidäkkeet katosivat siinä vaiheessa, kun yliopiston johto julkisti suunnitelmansa keskustakampuksesta. Rumaksi äityneeseen keskusteluun ottivat hanakasti osaa myös yliopiston ulkopuoliset tahot omine intresseineen. Teema ei edelleenkään ole loppuun käsitelty.
Kaikkien yliopistolaisten, samoin yliopiston maineen sekä Oulun ja koko Pohjois-Suomen kannalta olennaisen tärkeää olisi saada tulehdustila rauhoittumaan. Energia pitää suunnata yliopiston keskeisten tehtävien vahvistamiseen ja vetovoiman turvaamiseen.
Maaninen on valittu yliopiston johtoon demokraattisesti, ja hänelle on tarpeen antaa mahdollisuus luottamuksen synnyttämiseen ja epäkohtien korjaamiseen. Railakaskin keskustelu istuu luontevasti yliopistomaailmaan, mutta sen tavoitteena pitää aina olla oman yliopiston paras.