Yhdysvaltain kansalaisena minulla on oikeus äänestää maan vaaleissa, vaikka asun Suomessa. Äänioikeutettuna koen, että minulla on myös vastuu varoittaa näiden vaalien mahdollisista seurauksista. Siksi olen viettänyt pari päivää Georgian osavaltion pääkaupungin Atlantassa ja tehnyt ovelta-ovelle -vaalikampanjointia. Yritämme tavoittaa ihmisiä, jota eivät ole vielä päättäneet äänestää ja varmistaa, että he käyttävät äänioikeuttaan.
Noin 240 miljoonaa amerikkalaista on oikeutettu äänestämään vuoden 2024 vaaleissa, mutta Yhdysvaltain mutkikas vaalipiirijärjestelmän rakenteen ansiosta vain suhteellisen pieni osa heistä lopulta päättää, kenestä tulee seuraava presidentti.
Poliittiset asiantuntijat uskovat, että on vain muutamia niin sanottuja vaa'ankieliosavaltioita—Georgia on yksi niistä – jotka joko demokraatti Kamala Harris tai republikaani Donald Trump voi selvästi voittaa. Ne osavaltiot uskotaan pitävän käsissään avaimia Valkoiseen taloon. Tämänhetkisten mielipidemittausten mukaan äänet voivat mennä kumpaan tahansa suuntaan. Tilanne on siis poikkeuksellisen tiukka.
Vaaleja edeltävinä viikkoina, näiden osavaltioiden asukkaita pommitetaan poliittisilla radio- ja televisiomainoksilla, jotka sisältävät väkivaltaista ja vastaehdokasta demonisoivaa kieltä. Poliittiseen mainontaan arvioidaan käytettävän näissä vaaleissa yli 10 miljardia dollaria. Sellaiset mainokset voivat kuitenkin myös lamaannuttaa tai vieraannuttaa äänestäjät. Tällöin juuri henkilökohtaiset kohtaamiset voivat vaikuttaa äänestäjiin.
Georgiassa tavoitteeni on selittää kohtaamilleni ihmisille, miksi Donald Trump ei ole oikea valinta Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Monet eurooppalaiset näkevät täältä, kuinka riskialtista olisi valita presidentiksi Trumpin kaltainen autoritaarinen populisti, joka avoimesti halveksii amerikkalaisten laajasti jakamia perusarvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja suvaitsevaisuutta.
Trumpilla on ollut näille perusarvoille vaarallisia kannanottoja liittyen esimerkiksi aborttiin, ilmastonmuutokseen ja automaattiaseisiin. Tästä huolimatta moni amerikkalainen kannattaa Trumpia vain siksi, että hän tukee jotain heille tärkeää asiaa, olipa se sitten energia- tai Israel-politiikka.
Tämä on tullut selväksi Georgiassa, jossa olen käynyt vaikeita keskusteluja paikallisten asukkaiden kanssa. Lauantaina kuusikymppinen eläkkeellä oleva mies itki kuistillaan, koska hän oli niin järkyttynyt Gazan väkivaltaisuuksista. Hän, muusikko, ei voinut enää soittaa saksofonia konfliktin aiheuttaman tuskan vuoksi. Hän haluaisi äänestää vaaleissa tänään, mutta ei vielä ollut varma, ketä. Hän ajatteli Trumpin olevan huono vaihtoehto Amerikalle. Samalla hän oli sitä mieltä, ettei Harris ole ottanut tarpeeksi voimakkaasti kantaa Israelin tilanteeseen.
Keskustelimme miehen omastatunnosta. Puhuimme sitä miten ääni riippumattomalle tai libertaristiselle ehdokkaalle—ääni Harrisia vastaan—edistäisi Trumpin voittomahdollisuuksia. Keskustelun päätteeksi kättelimme. Hän kiitti minua. Hän ei ollut kuukausiin pystynyt puhumaan kenellekään tunteistaan.
Toisen tuskaa on vaikea kuunnella. Samalla se on välttämätöntä. Väkivaltaisen poliittisen retoriikan ja loukkausten tulvassa toistemme kohtaaminen ja vaikeiden keskusteluiden käyminen on ainoa tapa pysyä inhimillisenä. Se on myös ainoa tapa vastustaa epäinhimillisyyttä, joka uhkaa nielaista meidät, jos Trump voittaa.
Roger Norum
akatemiatutkija, Oulun yliopisto