Meille pohjoissuomalaisille oma yliopisto ja sen menestyminen on tärkeä asia. Yliopistomme on tunnettu Suomessa ja maailmalla koneoppimisen ja 6G-teknologian kehittäjänä. Näihin käytetään ehkä prosentti yliopiston resursseista.
Yliopisto on erikoinen organisaatio: professorit ovat käytännössä oman tutkimusalueensa itsevaltiaita ja antavat tutkimuksen ohessa luento-opetusta kolmesta kuuteen tuntia viikossa. Lisäksi he ohjaavat opiskelijoita erikoistöissä ja päättötöissä sekä johtavat oman alansa tutkimusta yliopistossa.
Aikaisemmin professuurit olivat elinikäisiä virkoja, mutta osa professuureista ei ole enää pysyviä. Esimerkiksi lahjoitus- ja tutkimusprofessuurit ovat määräaikaisia ja saatu rahoitus määrittää professuurin kestoaikaa.
Mikä houkuttelee opiskelijoita Oulun yliopistoon? Miksi suomalaisia menee opiskelemaan esimerkiksi Harwardiin? Onko syynä Harwardin yliopiston paikallinen sijainti? Kulkuyhteydet paikanpäällä? Saako Harwardista todistukset pienellä työmäärällä?
Mielestäni tärkein asia, joka tekee yliopistosta menestyvän, on korkeatasoinen opetus, joka antaa valmiuksia työelämään. Suomalaisten yliopistojen olisi järkevää pohtia, mikä on kunkin yliopiston erikoistumisalue: Missä Oulun yliopistolla on maailman luokan osaamista ja yliopistomme tulisi panostaa omiin vahvuusalueisiinsa.
Se onko Oulussa 5 000 vai 8 000 opiskelijaa ei ole olennaista, vaan se, että yliopistolla on erinomainen maine Suomessa ja maailmalla. Yliopiston uudistaminen on erittäin vaikeaa, koska vanhasta halutaan pitää kiinni ja hallinnossa on voimakas henkilökunnan edustus.
Olen osallistunut yliopiston Business Forum -tapahtumiin ja yllätys oli melkoinen, kun ymmärsin, kuinka pienillä resursseilla yliopisto panostaa tekoälyyn. Jäi vaikutelma, että pelätään opiskelijoiden hyödyntävän tekoälyä opinnäytetöiden tekoon. Lääketieteen alue, jossa tekoälyn odotetaan mullistavan potilaiden hoitokäytäntöjä, saa tekoälystä tärkeän työkalun potilaan diagnostiikkaan ja hoidon suunnitteluun.
Myös yliopistomme uusiutuvan energian tutkimushankkeet ovat ainakin Pohjoismaiden kärkitasoa, vaikka panostukset ovat olleet kansainvälisesti verrattuna vaatimattomia. Yliopistojen jatkuva tasapainoilu perustutkimuksen ja niin sanottujen ”kuumien” ajan hermolla olevien tutkimusaiheiden kesken, on yliopiston tutkimusjohdon tärkein päätettävä asia.
Mielestäni yliopistomme tulisi aktiivisemmin profiloitua valitsemilleen tutkimusalueille, eikä hajottaa resursseja tai opetustarjontaa liian laajalle.
Mutta en halua vähätellä esimerkiksi ekosysteemiin liittyviä tutkimusaiheita, koska ne antavat arvokasta tietoa, miten ympäristömme muuttuu yhteiskunnan kehityksen seurauksena. Myös oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät tutkimushankkeet voisivat tuoda uutta näkemystä, miten yliopisto-opinnot tulee toteuttaa parhaan oppimistuloksen kannalta.
Matti Lahdenperä
Liminka