Pääkirjoitus

Oulun yli­opis­to pärjää tie­tees­sä hyvin, vielä pitäisi hoitaa kuntoon si­säi­sen kult­tuu­rin vammat

Oulun yliopiston repivästä rehtorin valinnasta on kolme viikkoa. Arki yliopiston kampuksilla Linnanmaalla ja Kontinkankaalla ei onneksi tunnu jupakasta järkkyneen.

Jos opetus ja tutkimus sujuvat, perusasiat ovat kunnossa.

Noin 18 000 tuhannen ihmisen yhteisössä sisäisiä vääntöjä on aina. Tieteeseen kiivas mielipiteenvaihto jopa kuuluu. Oulussa kuumimmat kärhämät ovat kuitenkin liittyneet henkilöihin ja valtaan. Sivusta nähtynä taklaukset ovat kohdistuneet päähän ja jälki on ollut rumaa.

Sillä, miltä yliopisto näyttää sivusta, on iso merkitys. Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Mikko Auyb käytti Kalevan haastattelussa vertausta, joka koskee yliopiston ohella Oulua ympäristöineen ja sen toimijoita: "Kaikilla on sisäpelitossut jalassa, vaikka oikea peli on ulkokentillä."

Ottelut, joissa erityisesti pitää pärjätä, ovat siis yliopiston ulkopuolella.

Oulun yliopisto käy kamppailuun nyt tilanteessa, jossa maan pohjoisosat kärsivät nuoren sukupolven kadosta. Uusien lahjakkaiden nuorten houkutteleminen opiskelijaksi Ouluun käy koko ajan työläämmäksi.

Ikäluokkien pieneneminen voi Ayubin mukaan johtaa maan yliopistoverkon karsintaan, joka pitemmällä jaksolla voi koskea myös Oulua.

Uhkakuva tuntuu toistaiseksi kaukaiselta. Näin jo siksi, että Oulu on viime aikoina pärjännyt vahvasti kansainvälisissä yliopistovertailuissa.

Äärimmäisen tärkeää on joka tapauksessa se, miltä Oulun yliopisto nuorten silmissä näyttää ja miten tänne tulleet opiskelijat yliopiston ja Oulun kokevat. Eli otetaanko heidän tarpeensa ja mielipiteensä todesta vai kokevatko he vähättelyä.

Siksi pitää hartaasti toivoa, että vaikkapa se, miten Oulun yliopiston hallituksessa istuvaa opiskelijoiden edustajaa Lotta Pennalaa ja muita opiskelijavaikuttajia on rehtorin valinnassa tai kampuskeskustelussa kohdeltu, ei kerro laajemmasta ilmapiiriongelmasta vaan kyseessä ovat yksittäistapaukset.

Erikoista kulttuuria yliopistossa edustaa myös vastuupaikoille valittujen päätöksentekijöiden vaikeneminen silloin kun on suun aukaisun aika. Kolme yliopiston hallituksen jäsentä jätti rehtorivalinnan jälkeen paikkansa elimessä ja vaikeni lähdön syistä.

Neljäntenä hiljaiseen väkeen on nyt liittynyt yliopiston hallituksen jäsen Tiina Rajala. Hän ei halunnut kommentoida Kalevalle sanallakaan Pennalan poikkeuksellisen kovaa arvostelua, jossa tämä syytti Rajalaa "likaisesta tempusta" rehtorin valinnan yhteydessä.

Tilanteessa on hullunkurista todeta, että hallituksen puheenjohtaja Mikko Ayub antaa lausunnot medialle. Jos Pennalan arvostelun kohteena on hallituksen jäsen Rajala, nimenomaan hänen kuuluu kommentoida toimintaansa.

Yliopistot ovat veronmaksajien ylläpitämiä instituutioita, ja vaikka ne ovat pitkälle itsenäisiä mutta eivät ole olemassa itseään varten. Pieneksi epidemiaksi yltynyt pään paneminen pensaaseen ei näytä vastuunkannon ja avoimuuden mallia.