Nykyiset työväen vapputilaisuudet eivät houkuttele osallistujia kuten vuosikymmenten takaiset vasemmiston kevätkokoontumiset. Aatteen voima oli vielä jatkosodan jälkeisinä vuosikymmeninä vapun vietossa keskeistä. Pian ideologia alkoi vaimeta yhdessä toukokuun ensimmäisen kanssa.
Jatkosodan jälkeen laillistetut kommunistit eli kansandemokraatit järjestivät jälleen laajoja kansanjoukkoja koonneita vapputilaisuuksia, tällä kertaa yhdessä SDP:n kanssa. Tuolloin kommunismin vastainen Kalevakin arvioi vappukulkueiden houkutelleen Oulun kaduille noin kolmetuhatta marssijaa. Linnansaaressa pidetyistä vappujuhlista Kaleva ei esittänyt arvioita, mutta yleensä ne keräsivät aatteen kuulijoita noin kaksinkertaisen määrän marssijoihin nähden.
Vasemmiston yhteiset vaput päättyivät yhteisen hallitusvastuun jälkeen. Oulussa sosiaalidemokraatit kokoontuivat vuodesta 1948 nykyiseen Otto Karhin puistoon, ja kommunistit jatkoivat kevään vastaanottajaisia Linnansaaressa.
Äärivasemmiston vappumielenosoitukset keräsivät laajemmat työväen rivit, eivätkä sosiaalidemokraatit enää järjestäneet kulkueita. Sotien jälkeisinä vuosina suuren syntyvyyden myötä syntyneet lapsikatraat osallistuivat joukoin työväen vappuun. Kalevan mukaan marssirivistöissä oli jopa viisisataa pientä marssijaa.
Kommunistien vappujuhlinnan tasaisuus päättyi 1960-luvun alun vappuosallistumisen romahdukseen suurten ikäluokkien aikuistumisen kynnyksellä. Protesti perinteisyyttä vastaan oli ajalle tyypillistä, eikä konservatiivisuutta huokuva poliittinen vappu tuntunut nuorisoa kiinnostavan.
Nuorten perinteisyyden vieroksunta työväen vapputilaisuuksia kohtaan näyttää alkaneen jo vuosikymmenen alussa. Kansan Tahdon sivuilla nuori kirjoittaja kiteytti työväen vappumarssin vanhoillisuuden sekä nuorison välisen ristiriidan seuraavasti: tuo rituaali on surkuttelevan pateettisen vakava, mauton, väärin tajuttu ja väärin läpiviety. (...) Te homeparrat saatte vielä kantaa arvokasta vakavuutta kasvoillanne, mutta me olemme nuoria vain kerran.
Kalevan pääkirjoitus alkoi jo vuosikymmenen puolivälissä pohtia mahdollisuutta, että kommunistit lopettaisivat pian “puulta maistuvan” vappumarssin, joka ei enää etenkään kommunistinuorisoa kiinnostanut. Vuosikymmenen viimeiseen marssiin ei Oulussa osallistunut kuin hieman yli tuhat mielenosoittajaa. Samaan aikaan ylioppilaiden kevätjuhlat keräsivät enenevissä määrin juhlijoita.
Seuraavalla vuosikymmenellä nuoriso kuitenkin innostui jälleen osallistumaan laajoin joukoin työväen vapputapahtumiin. Taustalla oli opiskelijoiden vahva politisoitumisen kehitys, joka oli alkanut jo kuusikymmentäluvun lopulla.
Kommunistien vuodesta 1971 mainostamat “työväen ja opiskelijoiden” vapputilaisuudet alkoivat kasvaa yhä suuremmiksi. Ylioppilaskunta ei järjestänyt vuonna 1974 yhteisiä vappujuhliaan, sillä poliittiset opiskelijajärjestöt osallistuivat puolueiden tilaisuuksiin. Vasemmistolaistuneet opiskelijat saivat työväen vapun vieton virkoamiseen siten, että 1970-luvun puolivälin jälkeen Oulun kevätmarssit vetivät puoleensa Kalevan mukaan keskimäärin kolmisentuhatta marssijaa.
Oulun työläisten vappu saavutti lakipisteensä vuosikymmenen viimeisenä keväänä, kun vasemmiston yhdessä järjestämä marssi keräsi noin viisituhatta jalkaparia keskustan kaduille. Raatissa järjestetyt yhteisvaput loppuivat kuitenkin kahden toukokuun jälkeen riitoihin.
Työväen vapunvietto lähti hiljaiseen taantumaan yhdessä yhteisöllisyyttä korostaneen aatteen kanssa. Piirisihteeri joutuikin toteamaan vuoden 1985 vappuyhteenvedossa, kuinka muun muassa ”kiireet kesämökin ja veneen korjauksissa” riittävät osallistumattomuuteen. Kollektiivisen vappukulttuurin kultaiset vuodet olivat ohi.
Työväen kevätmielenosoitukset kuuluvat ja näkyvät edelleen Oulun vapun vietossa. Poliittisten vapputilaisuuksien uutisointi on ollut nykyisin hyvin vähäistä. Kaleva ei – muutamaa mainintaa vappupuheista lukuun ottamatta – kirjoittanut näistä kevätkarkeloista yli kahteenkymmeneen vuoteen, kunnes viimeisin työväen vappu sai palstatilaa. Tuolloin kerrottiin marssiin osallistuneen noin yhdeksänsataa mielenosoittajaa sekä nähtiin viime vuosina määrien kasvaneen.
Työväen vappukokoontumisten onnistumisen taustalla on ollut alusta saakka poliittinen tilanne. Viime kevään vappumarssilla kirjoitettiinkin purkautuneen pettymys muun muassa oikeistohallituksen työelämää koskeviin päätöksiin. Tänäkin työväenjuhlana marssijoilla riittänee aiheita mielenilmaukseen niin jaloin kuin sanoinkin.
Janne Oinonen
FM, KM, Kempeleen Santamäen koulun luokanopettaja, joka on tutkinut Helsingin ja Oulun työväen vapun viettoa vuosina 1907–1982.