Viime vuosina Oulussa on alettu käyttää kaupungin omistamia yhtiöitä keppihevosina erilaisten investointihankkeiden ajamiseen. Tällä tavoin projekteja saadaan vietyä eteenpäin osin budjetin ja valtuuston linjausten ulkopuolella. Samalla hämärtyy se, mitä varten tytäryhtiöt ovat olemassa.
Oulun Pysäköinti on ohjattu rakentamaan iso ja kolkko parkkitalo Toppilansaaren paraatipaikalle asuntomessujen nimissä. Ehkäpä näin varmistetaan messujen toteutuminen, mutta mitä lisäarvoa hanke tuo kaupungille pitkällä tähtäimellä? Nyt pysäköintiyhtiö on lisäksi valjastettu rakentamaan parkkitaloa asemakeskukseen – juuri ja juuri omistajapoliittisten linjausten rajoissa, mutta kovaan hintaan.
Oulun Energia on viime vuosina rönsyillyt yhä enemmän varsinaisen perustehtävänsä ulkopuolelle. Oomikaan ei juuri kaupunkilaisia hyödytä. Viimeisimpänä yhtiö osti Kemin energiayhtiön, ja siinä sivussa Kemin vesilaitoksen. On vaikea nähdä, miten nämä investoinnit vievät Oulua eteenpäin, etenkin kun vesilaitoksella on mittavat investointitarpeet edessään – nyt oululaisten piikkiin. Mitä tämä tarkoittaa Oulun liikkumavaralle jatkossa? Olemmeko sidoksissa johonkin piilossa olevaan osakassopimukseen, joka toimii piikkinä lihassa?
Asemakeskuksen toimistotalohanke puolestaan näyttää siirtyneen Business Oulun ja Sivakka-yhtymän vastuulle. Ehkä siinäkin on logiikkaa, mutta näin suuri muutos tytäryhtiön toiminta-ajatuksessa ansaitsisi valtuuston käsittelyn ja siunauksen.
Oulun omistajapoliittisia linjauksia olisi päivitettävä useammin – ja erityisesti merkittävimmät poikkeamat olisi käsiteltävä avoimesti ja demokraattisesti, ei vain konsernijaoston kabineteissa. Omistajapolitiikassa pitäisi kirkastaa, miksi kaupunki omistaa tietyn yhtiön ja mitä hyötyä siitä halutaan saada. Samalla on varmistettava, ettei synny piilossa olevaa sitoumusten verkkoa, joka estää omaisuuden arvon säilyttämisen tai sen järkevän realisoinnin jossain tulevaisuudessa.
Jorma Kivelä
kuntavaaliehdokas (kok.), Oulu