Oulu on ylpeä pyöräilykaupunkimaineestaan, ja syystäkin. Tasainen maasto ja laaja pyörätieverkosto idyllisissä ympäristöissä tarjoavat helpot ja kattavat pyöräilymahdollisuudet.
Kaupungin keskustassa tilanne on kuitenkin toinen, ja syykin on selvä. Kun pyöräteitä vuosikymmenet sitten ruvettiin suunnittelemaan, tehtiin se lisääntyvän autoilun ehdoilla niin, että vilkkaimmilla katuosuuksilla yksinkertaisesti vain alettiin pystyttää pyörätiekylttejä jalkakäytäville.
Pyörätiet alkavat ja loppuvat ilman mitään logiikkaa tai jatkuvuutta ja riippumatta siitä, onko tilaa sekä jalankulkijoille että pyörille. Seurauksena Ouluun on kasvanut jo useampi sukupolvi, joille pyöräily jalkakäytävällä on paitsi luvallista, myös ilmeisen pakollista.
Vuosien kuluessa ongelmaa ei juuri ole pystytty helpottamaan – ehkä parhaana ratkaisuna on Hallituskadun pätkä, jossa kadun reunoille on asfaltoitu reitit pyörille.
Sen sijaan Pakkahuoneenkadun pyöräkatu on epäonnistunut kokeilu: autojen väistämisvelvollisuudella ei ole käytännössä merkitystä eivätkä pyöräilijät ole juurikaan reittiä löytäneet. Kadun leveitä kaistoja käytetään paremminkin autojen pysäköintiin ja toisinaan väärään suuntaan ajamiseen.
Kaupunki on sen sijaan innostunut punaisen baanojen rakentamisesta. Uusia reittejä on rakennettu ja vanhoja on massiivisesti laajennettu ja uudistettu, vaikka ne ovat olleet jo valmiiksi toimivia ja vaatineet yleensä vain kevyempää kunnostusta.
Lisäksi on unohdettu, että reitit ovat myös virkistyskäyttöä varten, varsinkin keskustan läheisillä kävelysilloilla, joilla liikutaan lasten ja lemmikkien kanssa. Nyt kävelijät on ahdettu marssimaan parijonossa ja pyörien ”pikakaistat” lisäävät onnettomuuksien riskiä, etenkin kun sähköisten liikkumisvälineiden määrä ja nopeudet kasvavat.
On toki hyvä, että työmatkapyöräilyä kannustetaan, mutta sen ei pitäisi tapahtua jalankulkijoiden kustannuksella. Ei myöskään pitäisi rakentaa reittejä, jotka pilaavat ympäristöä ja joiden hyöty on kyseenalainen.
Oulussa kaivataan kokonaisvaltaista keskustan liikennejärjestelyjen suunnittelua ja toteutusta, jotta liikkuminen kaikille ryhmille olisi selkeää, turvallista ja sujuvaa.
Myös lisävalvonnalle olisi monessa mielessä tarvetta, mutta niin kauan kun järjestelyjen ja sääntöjen sekavuus vallitsee, siitä tuskin on paljon hyötyä.
Raimo Välimäki
Oulu