Valtakunnallisen lähiöuudistusprojektin myötä Oulun Rajakylään saatiin asukastupa kesällä 1996. Joulukuussa 1995 Oulun lähiöistä Rajakylä oli valittu valtakunnallisen asuntorahaston lähiöuudistusprojektin kohteeksi ja Oulun ensimmäinen asukastupa aloitti toimintansa 24. kesäkuuta 1996.
Itselläni oli ilo ja kunnia olla mukana alusta lähtien ja tein aiheesta tutkielman merkonomin tutkintooni ”Asukastuvan toiminnan tunnetuksi tekeminen Oulun Rajakylässä 1996-1997”.
Toiminta oli heti alusta lähtien runsasta ja monipuolista, eli asukastuvalle oli selvä tilaus, koska päivittäin kävijöitä oli yli 40 asukasta. Oli keskustelupiirejä, lasten laulu- ja leikkitapahtumia, kierrätystoiminnan iltapäiviä, käsityö- ja askartelutoimintaa, hieronnan perusteiden opetusta sekä petankki-iltapäivä.
Rajakylän asukkaat käynnistivät naapuriaputoiminnan, jossa oli mukana 20 nuorta ja aikuista. Naapuriapu järjesti kahvipisteen asukastuvalle, remontoivat lasten ja nuorten musiikki- ja liikuntatilat, järjestivät ruokaviikon, ympäristön siivoustalkoita, nuorten kokkikerhoa, aikuisten puutyökerhoa sekä Rajakylän T-paidan painatusta ja myyntiä yhteistyössä yrittäjien kanssa.
Lisäksi järjestettiin tanssikerho aikuisille, ATK-kurssi, laulukuoro ja discotanssikurssi. Joulun aikaan askarreltiin joulukoristeita, pidettiin tuvan pikkujoulut ja nautittiin puurojuhlasta. Suurin yksittäinen tapahtuma oli koirapuistotalkoot, johon osallistuivat Naapuriapu, paikallinen Lions Club, Rajakylätoimikunta, alueen asukkaita, yrittäjiä ja Oulun kaupunki, joka oli osoittanut koirapuistolle paikan Ratamotien varrelta Niittyvillanpuistosta.
Vuosien saatossa asukastuvat ovat muuttuneet yhteisötiloiksi ja Oulussa on tällä hetkellä kymmenen yhteisötilaa. Minulla oli 16. joulukuuta tilaisuus olla hienossa remontoidussa kaupungintalossamme lähidemokratiatoimikunnan kokouksessa, varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka hienosti Oulussa yhteisöllisyyttä hoidetaan.
Oulussa pidetään yhteisöiltoja, joissa alueen asukkaat saavat esittää toiveitaan, joista sitten he tekevät hakemukset ajallaan yhteisötoimintaan. Jokaiselle alueelle on varattu demokraattisesti yksi euroa asukasta kohti, joten on asukkaiden omasta aktiivisuudesta kiinni, miten he rahaa toimintaansa hakevat ja saavat.
Ja totta vie, kun näki ne hakemukset, voi vain ilolla todeta, että mielikuvituksella ei ole rajoja, niin luovaa työtä ovat asukkaat tehneet. Tässä oikeastaan näemme, kuinka erilaisia me ihmiset olemme ja tätä erilaisuutta on arvostettava.
Lämpimät kiitokseni Oulun kaupungille, että se on mahdollistanut yhteisötoiminnan jatkuvuuden. Samoin koko lähidemokratiatoimikunnalle, että se on jatkanut hyvää perinnettä ja varsinkin yhteisötoiminnalle, joka oli tehnyt tosi hienon pohjatyön maratonkokouksellemme.
Ritva Puolakka
Oulu