Oulu erottuu valtakunnallisesti edukseen eri kaupunginosissa olevien yhteisötilojen määrässä. Yhteisötilaverkosto on poikkeuksellisen laaja, sillä se kattaa käytännössä koko kaupungin alueen Haukiputaalta Kaakkuriin ja Ylikiimingistä Höyhtyälle.
Oulun-mallissa kaupunki tarjoaa sopivat tilat, joita asukas- tai kaupunginosayhdistykset ylläpitävät. Lisäksi kaupunki tukee toimintaa soveltuvin osin, joten vastuu ei jää pelkästään asukasyhdistyksille.
Oulussa toimii tällä hetkellä 11 asukastupaa tai yhteisöllistä tilaa. Niissä on tarjolla erilaisia palveluita tietokoneopastuksesta tai koululaisten iltapäiväkerhoista kahvilaan.
Yhteisötoiminnan notkeudesta kertoo myös se, että kaupunki lupaa ryhtyä mielellään etsimään tiloja, jos kaupunginosasta löytyy halukas yhdistys kumppaniksi. Meri-Toppilassa on avautumassa tilat syksyllä ja Jääkärinkankaalla ensi vuoden alussa. Samaan aikaan toiminta palaa keskustassa Aleksinkulmaan remontin jälkeen. Uusimmat tilat on avattu Tuiran Itäkangastielle tällä viikolla.
Virtaamoksi ristitty Tuiran yhteisötila on esimerkki siitä, kuinka yhdistysten ylläpitämä toiminta ei ole pelkkä kerhotila pöytineen ja tuoleineen vaan avoin kohtaamispaikka, jossa kuin huomaamatta syntyy yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja keskinäistä huolenpitoa.
Yhteisöllisyydestä on puhuttu viime vuosina paljon, sillä sen on huomattu olevan yksi mahdollinen ratkaisu moniin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan niinkin arkinen asia kuin pelkkä yhteen kokoontuminen ja yhdessä toimiminen parantavat elämänlaatua ja hyvinvointia.
Tuiran asukasyhdistys osoittaa ruohonjuuritason luottamusta kaupunginosansa asukkaille. Tilat ovat avoinna harvinaislaatuisen myöhään, arkisin ja viikonloppuisin kello 21:een saakka. Tilojen käyttäjien vastuulla on pitää paikat siistinä.
Oululaista yhteisötilaverkostoa voi sanoa kansalaisyhteiskunnan perustoiminnaksi. Juuri asukasyhdistykset ovat kaivattua aktiivisten ihmisten yhteistoimintaa.
Vaikka Oulussa kaupunki on yhdistysten tukena, valtio leikkaa monilta järjestöiltä avustuksia. Kansalaisyhteiskunnan toiminnot ovat joutuneet kovien taloudellisten päätösten kohteeksi. Muun muassa Kehitysvammaliitto saattaa joutua lopettamaan toimintansa nykymuodossa.
Valtiontalouden säästöt ovat ymmärrettäviä, mutta rahoituksen vähentäminen kansalaistoiminnalta vaikuttaa yhteiskunnan ilmapiiriin. Kun kansalaistoiminta heikkenee, ihmisten vaikuttamismahdollisuudet kaventuvat.
Järjestöt ja asukasyhdistykset tavoittavat viranomaisia paremmin ne ihmiset, jotka muuten saattaisivat jäädä yksin tai kokonaan palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Laskun syrjäytymisestä maksaa lopulta koko yhteiskunta.