Puutarhakoira Lola juoksee innokkaasti häntä heiluen vieraita vastaan. Mikään pihapiirissä tapahtuva ei mene hänen silmiensä ohi.
– Täällä sattuu ja tapahtuu. Pihalla on paljon lintuja ja oravia. Välillä on taistelut käynnissä, Satu Mörsäri naurahtaa.
Kestävän kehityksen keskuksessa nykyisin työskentelevä Satu on ammatiltaan suunnitteluhortonomi. Ei siis ihme, että hänen oma pihansa on kuin keidas keskellä kaupunkia.
Myös aviomies Heikki Mörsäri on innostunut pihanlaitosta, vaikkei olekaan samalla alalla.
– Pihalla riittää puuhaa. Jos ei muuta niin Lolan rapsutusta, Heikki hymyilee.
Puut maahan jouluksi
Kun Mörsärit muuttivat kymmenisen vuotta sitten nykyiseen omakotitaloon, pihapiiri oli hyvin erinäköinen. Pihalla oli mänty, kuusi, neljä haapaa ja pari koivua – eikä paljon muuta.
Pihalla oli niin paljon hyttysiä, että pariskunta päätti kaataa muutaman koivun ja haavan. Tilalle tuotiin muuta Sadun edellisestä kodista Ylivieskasta.
– Istutin kaksi viikkoa ennen joulua seitsemän puuta, kun maa oli niin sula. Omenapuita, vaahteran, tuijan ja vuorijalavan. Se on jäänyt mieleen, Satu sanoo.
Puut lähtivät hyvin kasvamaan, ja pikkuhiljaa kaksikko jatkoi puutarhan muokkaamista mieleisekseen.
Kolarista Heikin kotitilalta tuotiin peurankelloa, keisarinkruunua ja lapinakileijaa. Eräs mummo antoi pallolaukkaa.
Nyt Mörsäreiden puutarha kukkii kesäkuulta syyskuulle.
– Parasta tässä on se, että piha on rehevä, runsas, jopa välimerellinen. Ei mikään tylsä, Satu sanoo.
Kunnolla lannoitetta
Kukkien lisäksi pihassa on runsaasti hyötykasveja. Kasvulaatikoista puskee kovaa vauhtia muun muassa basilikaa, tilliä, salaattia, herneitä, retiisejä, nauriita, minttua, oreganoa.
– Oregano on hyvää, kun laittaa pitsan päälle. On aivan eri asia, kun laittaa tuoretta maustetta, Satu sanoo.
Pihaa kiertävästä penkistä löytyy mansikkaa, avomaakurkkua, kurpitsaa, parsaa, jopa maissia.
– Minulla oli maissia joskus kasvihuoneessa. Silloin siihen kerkesi tulla tähkä. Saa nähdä, kerkeääkö nyt.
– En kokeile yleensä mitään hirveän erikoisia. Tykkään lehtikaalista, pinaatista, retiiseistä, valkosipulista. Kyssäkaaliakin piti nyt laittaa pitkästä aikaa. Sitä äiti aina syötti lapsena.
Satu kertoo kaivaneensa maata ensin syvästi ja kääntäneensä nurmen pinnan alaspäin. Sen jälkeen hän laittoi penkkiin puutarhajätettä ja hevosen-lantaa.
– Kasvit tarvitsevat kunnolla lannoitetta, että kasvavat. Ja matoja meillä on aivan älyttömästi. Ne hoitavat maata.
Valmista ei tule koskaan, mutta Mörsärit ovat tällä hetkellä tyytyväisiä pihaansa.
– Hyvällä mallilla alkaa jo olla, Satu hymyilee.
– Uusi kasvihuone voisi kyllä olla hyvä, Heikki tuumii.