Ou­lu­lais­läh­töi­nen näyt­te­li­jä Jaakko Ohtonen sai Vi­kings-roo­lin – koe-esiin­ty­mi­nen ku­vat­tiin kän­ny­käl­lä anop­pi­lan vie­ras­huo­nees­sa julk­kis­puo­li­son avus­tuk­sel­la

Paulaharjun ala-asteella elokuvadebyyttinsä tehneellä Ohtosella on työn alla jo toinen kansainvälinen tuotanto, jossa rooli on isompi kuin tulevassa Vikings: Valhalla -sarjassa.

Oulu
Jaakko Ohtonen sanoo, että ilman Oulun taidekoulua hän tuskin olisi keksinyt lähteä uralle, joka on edennyt rooleihin kansainvälisissä tuotannoissa.
Jaakko Ohtonen sanoo, että ilman Oulun taidekoulua hän tuskin olisi keksinyt lähteä uralle, joka on edennyt rooleihin kansainvälisissä tuotannoissa.
Kuva: Ilkka Saastamoinen

Oululaislähtöinen näyttelijä Jaakko Ohtonen vastaa puhelimeen yhden maissa iltapäivällä Suomen aikaa. Hän ei voi paljastaa, mitä kello hänen olinpaikassaan on. Tiedosta voisi päätellä ainakin aikavyöhykkeen tarkkuudella, missä on tekeillä näyttelijää työllistävä kansainvälinen tuotanto.

Sen verran Ohtonen kertoo, että kysymys ei ole menestyssarja Vikingsin jatkoksi tehtävän sarjan kuvauksista. Hänen osuutensa myöhemmin tänä vuonna esitykseen aiotussa Vikings: Valhalla -sarjassa julkistettiin jo aikaisemmin. Juuri mitään 31-vuotiaalla näyttelijällä ei ole tosin lupa kertoa siitäkään.

IMDb-elokuvatietokantasivuston mukaan Ohtosen viikinkihahmon nimi on Johan, ja hänet nähdään sarjan viidessä jaksossa. Käynnissä olevassa tuotannossa rooli on isompi, Ohtonen paljastaa.

Mellastaa ja meuhkata

Tulevasta ei voi puhua, mutta elokuvaensiesiintymisestä voi. Oulussa pian neljännesvuosisata sitten tapahtunut debyytti palasi hiljattain Ohtosen mieleen.

– Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla Paulaharjun ala-asteella, kun sinne tuli joku lopputyötä tekevä elokuvaopiskelija, varmaan Pikisaaresta. Koululle tultiin tekemään lyhytelokuvaa, ja siihen tarvittiin luokallinen lapsia. Rooli ei ollut keskeinen, mutta olin yksi niistä lapsista.

Ohtonen miettii, että tapauksella saattoi olla jo vaikutusta hänen tulevaan urapolkuunsa.

– Ihan jo sen näkeminen, että sellaista oikeasti tehdään, oli kokemus.

Myöhemmin ala-astevuosina Ohtonen pokkasi prinssin roolin kevätjuhlanäytelmässä. Oli koe-esiintymiset ja kaikki.

Näyttämö oli lapselle miellyttävä paikka. Siellä tuli nähdyksi ja sai päästellä höyryjä.

– Näyttämöllä tajusi, että täällähän saa mellastaa ja meuhkata mielin määrin ja ihmiset vain istuvat hiljaa ja katsovat.

Vastaavaa piti saada lisää, Ohtonen ilmoitti äidilleen, joka järjesti pojan vuosituhannen taitteessa Oulun taidekouluun.

– Jälkeenpäin kun ajattelee, niin sain sieltä niin paljon, etten varmasti olisi ilman Oulun taidekoulua saanut päähäni, että tästä pitäisi tehdä ammatti.

Sarjat kunniaan

Ohtonen ei väheksy teatteria, mutta tällä hetkellä hänen huomionsa on kameran edessä työskentelyssä.

Takavuosina TV-sarjat miellettiin helposti halvemmaksi, huonommaksi ja yleisesti vähemmän arvokkaaksi viihteeksi kuin elokuva, joka koettiin kernaammin oikeaksi taiteeksi.

Suoratoistopalveluiden vallattua alaa tilanne on muuttunut. Jaakko Ohtonen pohtii, että sarjat ovat saattaneet jo joillakin mittareilla ohittaa elokuvan.

Hän arvelee, että osin kehitys saattaa selittyä myös amerikkalaiskäsikirjoittajilla, jotka reagoivat takavuosina laatusarjojen avaamiin mahdollisuuksiin.

– Vuosituhannen vaihteessa käsikirjoittajat Yhdysvalloissa alkoivat nähdä, että TV:n puolella kirjoittajilla oli enemmän valtaa kuin elokuvatuotannoissa.

Vallan lisäksi kirjoittajat saattoivat kokea pystyvänsä paremmin toteuttamaan näkemyksiään esimerkiksi pitkillä tarinakaarilla.

Kehityksen lopputuloksena on syntynyt muun muassa Game of Thronesin ja alkuperäisen Vikingsin kaltaisia laadukkaita hittisarjoja, jotka ovat keränneet vannoutuneet ja mittavat fanikunnat sekä rutkasti rahaa.

Viihdeteollisuuden luvatussa maassa Yhdysvalloissa käynnistynyt kehitys on valunut meillekin: sarjoja tehdään paljon ja monia niistä laadukkaasti.

Näyttelijöille tämä on avannut uusia mahdollisuuksia. Jaakko Ohtosta ovat kotimaassa työllistäneet muun muassa Kaikki synnit -sarja, jossa hänet nähtiin kapinallisena pikkurikollisena Aaro Leppihalmeena ja viime vuonna esitetyn Hotel Swan Helsingin ensimmäinen kausi, jossa Ohtonen esiintyi Jere Hirvosen osassa.

Ovet avautuvat

Nyt ovet ovat avautuneet myös kansainvälisiin tuotantoihin. Ne eivät olleet Jaakko Ohtosen tavoitteena, kun hän aloitti vuonna 2009 näyttelijätyön opinnot Tampereen yliopistossa. Jos olisi ollut, häntä olisi pidetty hulluna, Ohtonen arvelee. Vain reilu kymmenen vuotta sitten maailma näytti suomalaisen näyttelijän kannalta aivan eriltä.

– Jos jotkut suomalaiset olivat tehneet kansainvälisiä tuotantoja, niin heitä oli vain kourallinen. Peter Franzén ja Irina Björklund asuivat silloin Los Angelesissa, mutta ei heilläkään hirveästi keikkaa ollut.

Ennen pitkää kansainväliset tekijät huomasivat pohjoismaiset näyttelijät ja lopulta suomalaisetkin.

– Self tape -pyyntöjä tuntuu tulevan nykyään aivan eri tavalla ja koko ajan enenevissä määrin, Ohtonen kertoo.

Anoppilasta viikingiksi

Self tapet ovat itsenäisesti valmistettavia koekuvaustallenteita. Suomessa käsitettä ei Ohtosen mukaan edes tunnettu vielä puolenkymmentä vuotta sitten, mutta etenkin kansainvälisissä tuotannoissa ne ovat nykyään keskeinen työkalu, kun rooleihin haetaan sopivia näyttelijöitä.

Kun sellaista pyydetään, ei monesti ole aikaa hukattavaksi.

– Yleensä annetaan pari päivää aikaa tehdä pyydetyt kohtaukset. Niitä on tullut tehtyä aika epämääräisissäkin olosuhteissa. Tuntuu, että tilanteet tulevat aina silloin, kun on reissussa, mökillä tai töissä, Ohtonen kertoo.

Näin oli myös silloin, kun Vikings: Valhallaan haettiin näyttelijöitä.

– Anopin luona vierashuoneessa kuvattiin tyttökaverin kanssa puhelimella ne kohtaukset.

Meni kuukausia, kunnes taas tuli kiire. Ohtoselle ilmoitettiin, että hänelle oli sarjassa rooli.

– Piti melkeinpä heti tietää, ottaako sen vastaan. Ei se sitten auttanut kuin lähteä.

Tunnetumpi tyttöystävä

Vikings: Valhallaa kuvattiin viime vuoden lopulla Irlannissa. Koronan vuoksi Ohtosen reissusta tuli pitkä, kun kotona ei voinut käydä, vaikka kuvauspaikalla häntä ei olisi tarvittukaan.

Kotimaisiin tuotantoihin nähden kaikki oli suurempaa, eikä olosuhteissa ollut moittimista. Ikävä oli silti kotiin, missä odottivat puoliso ja pariskunnan kaksi sekarotuista löytökoiraa, Sonja ja Shanti.

Ohtosella on uraa ja näkyviä rooleja takana, mutta kun Vikings: Valhalla -pesti tuli julki, osa tiedotusvälineistä esitteli näyttelijän hänen omien saavutustensa sijaan koekuvauksissa avustaneen tyttöystävän puolisona.

Ohtonen sanoo ymmärtävänsä, että juontajajulkkis Alma Hätösen nimi on otsikossa hänen nimeään vetävämpi ja katsoo, että Hätönen on ansainnut asemansa kovalla työllä.

– Minusta on ihan mukava olla tunnetun ja ihaillun ihmisen puoliso.

Ohtonen muistuttaa, että asetelma ei ole poikkeuksellinen, vaikka useimmiten määrittely menee toisinpäin.

– Maailma on täynnä naisia, jotka esitellään lähinnä jonkun äijän vaimona, hän sanoo.

Puoliso on pitänyt näyttelijän poissa ollessa huolta koirista ja muista arjen juoksevista asioista. Sitä jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta kuinka kauan, sitä ei salaisessa paikassa sijaitsevassa tuotantokuplassa oleva Ohtonen itsekään täysin varmasti tiedä.

– Näillä näkymin kesäkuussa tulen kotiin. Silloin viimeistään haluan päästä Suomeen mökkisaunaa lämmittämään ja koirien kanssa metsään juoksemaan.