Oulun toivotaan kehittyvän kansainvälistä kiinnostusta herättäväksi suurkaupungiksi. Mittaluokaltaan yli kahdensadan tuhannen asukkaan yliopistokaupunki on jo huomiota herättävä. Tutkimus- ja kehitystyö teknologiateollisuuden ja lääketieteen alalla ovatkin sitä parasta osaamista, joista voimme olla ylpeitä.
Tämä on erinomainen asia veronmaksajien näkökulmasta, sillä se mahdollistaa uusien yritysten rantautumisen alueelle, ja tuo työtä ja toimeentuloa yhä suuremmalle osaajajoukolle. Kysymysmerkkejä nousee kuitenkin monista muista Oulun houkuttelevuutta rasittavista ja viivästyneistä ikuisuushankkeista, jotka mielellään laittaisi jo osaamattomuuden piikkiin.
Alueemme edunvalvojina toimivien kansanedustajien tehtävänä on vauhdittaa Pohjoisen ratahankkeita ja edistää kaikin tavoin Oulun kohoamista Skandinavian lentoliikenteen solmukentäksi. Matkakeskus ja Hailuodon pengertie odottavat yhä tekijäänsä. Tyhjät liikehuoneistot ydinkeskustassa ja Toripolliisi-patsaasta kuuluisa kauppatori eivät silmiä hivele, eikä kauppahallista ole kaupungin vetonaulaksi sen paremmin kuin tervakulttuuristakaan.
Korkeampi rantarakentaminen torinrannassa on pannassa, sillä kaupunginvaltuustossa ja kulttuuripiireissä monilla seniori-ikäisillä huimaa päätä jo jokainen suunnitelmakin, jolla kaupunkikuvaa elävöitettäisiin torinrannan ja ydinkeskustan tuntumassa. Ilta-auringon esteeksi ei haluta korkeita rakennuksia, joten Aleksanterinkadun alkupäässä olevat kaksi modernimpaa ”lehmän nuolemaa” rakennusta edustanevat riittävää rakennuskorkeutta päätöksentekoelimissä toimiville valitustehtailijoille ja ydinkeskustan asukkaille.
Osaamattomuus näkyy myös kaupungin katutöissä, joita on luonnollisesti tehtävä ympäri kaupunkia. Katujen ja teiden poikki olevat kaivannot ovat kuin lusikalla kitattuja ja siksi vaarallisia tienkäyttäjille syksyn pimeässä ja vesisateessa. Liekö tarkoitus tukea varaosaliikkeitä, sillä renkaan osuessa syvään veden täyttämään kuoppaan särkyy autosta ohjausnivelet ja iskarit, pipokin valuu silmille, tekarit lattialle ja nouseehan se joku käyrä kattoonkin.
Valmista ei näytä tulevan millään. Tästä esimerkkinä Koskelantieltä tultaessa Bertel Jungin tielle. Kaistojen välissä oleva monttu lienee tehtykin turistinähtävyydeksi.
Myös kolariautojen jätökset lojuvat teiden ja pientareiden varsilla jopa kuukausia. Ehkäpä tilanne muuttuu, jos luottamushenkilöille suunnitellut tuhdit tasokorotukset palkkioihin toteutuvat. Pelkona kuitenkin on, että hallintokulut Pohteen tavoin vain kasvavat ja tarpeelliset työtehtävät jäävät yhäkin toteuttamatta. Ei vika ole yksistään päätöksentekoelimissä kymmeniä vuosia toimineiden valtuutettujen, vaan heidät sinne tuttuna ja turvallisena valintana unohduksiin äänestäneiden kuntalaisten. Tämä kaikki toisten iloksi ja toisten harmiksi, kuten aina ennenkin.
Jari Pirinen
Toppila, Oulu