2 500 kilometriä, 366 päivää.
Oululainen Erno Saukko vaelsi vuoden ajan Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa luontoa ihaillen.
– Vaeltaminen on ollut rakas harrastus ja samalla paheneva hulluus. Vuoden mittainen reissu oli fyysisenä ja psyykkisenä haasteena kuitenkin ihan omaa luokkaansa.
Painavin syy lähteä matkaan syntyi luontokokemuksista: Saukko halusi nähdä vuodenaikojen vaihtelut.
– Niinhän sitä sanotaan, että Lapissa on kahdeksan vuodenaikaa. Kyllä minä sen nyt ihan allekirjoitan, että neljä ei riitä.
Pitkä valmistautuminen
Erno Saukko ryhtyi suunnittelemaan matkaansa jo 1,5 vuotta ennen lähtöä. Eniten ennakkovalmisteluja vaati huollon järjestäminen.
Saukko päätti toteuttaa reissun etappeina. Jokainen vaelluspätkä oli 3–5 viikkoa pitkä.
– Niitä seurasi aina pysähdys kylässä, missä oli odottamassa ruokatäydennystä ja kalustoa. Osan tavaroista toimitin matkan varrelle jo ennen reissua. Osan vanhemmat lähettivät kotoa postissa ja osan he kävivät tuomassakin välille.
Saukko suunnitteli taulukkolaskentaohjelman kanssa käytännössä etukäteen vuoden syömiset.
– Siinä oli iso työ, mutta laskelmat onnistuivat yllättävän hyvin. Paino putosi koko reissulla kaksi kiloa, joten siitä voi päätellä, että hyvin meni.
Muun muassa suklaata Saukko kertoo nauttineensa vuoden aikana pitkästi yli 20 kiloa.
– Kannetuilla eväillä sinnitellään, mutta kalalla eletään sulan maan aikana. Metsästin myös riekkoja syksyllä jonkin verran lisäruoaksi. Ja marjastin tietysti myös.
Korona yllätti
Kun Erno Saukko lähti vuoden mittaiselle vaellukselleen elokuussa 2019, maailma oli hyvin toisenlainen kuin hänen palatessa vaellukselta. Samaan aikaan, kun Saukko vaelsi, korona vyöryi Suomeen, ja poikkeustoimia ryhdyttiin toteuttamaan.
– Olin menossa Ruotsin vuoristoon niihin aikoihin, kun alkoi olla uutisia, että Kiinassa leviää uusi tauti. En kiinnittänyt niihin juuri huomiota. Nousin vuoristoon kolmeksi viikoksi, ja kun tulin Abiskoon, kuulin, että maailmassa on rajat kiinni, ihmiset vain möllöttelevät kotonaan ja povataan suunnilleen maailmanloppua. Se oli aika erikoinen paluu sivistyksen pariin.
Saukon suunnitelmana oli viettää kevättalvi Norjassa, mutta koska rajat menivät kiinni, hän joutui muuttamaan suunnitelmiaan ja tulemaan Suomen puolelle.
– En osannut lähtiessä ajatella, että voisin tarvita Suomen ja Ruotsin rajalla passia.
Motissa keväthangilla
Kevät oli Erno Saukon mielestä vuodenajoista selvästi paras.
– Talvi oli pitkä, kylmä ja pimeä. Kun sitten lumi alkoi sulaa, jäät lähteä ja muuttolinnut tulivat, oli hienoa aikaa.
Saukko oli Lemmenjoen kansallispuistossa kolme viikkoa joen varressa leirissä, kun lumet menivät niin pehmeiksi, ettei hän enää pystynyt hiihtämään.
– Olin vähän niin kuin motissa lumien keskellä. Kolme viikkoa olin paikallani ja katselin luonnon näytelmää ympärilläni. Voisi kuvitella, että tulisi tylsää, kun on kolme viikkoa paikallaan, mutta ei tullut tylsää.
Sen sijaan hieman rauhaton olo Saukolle tuli, kun hän saapui pitkän vaelluksen jälkeen takaisin kotiin.
– Kun oli tottunut liikkumaan kahdeksan tuntia päivässä, ja yhtäkkiä tuijottaakin samoja seiniä, oli outoa. Myös nukkuminen oli alussa vähän huonoa.
20 000 valokuvaa
Erno Saukko on saanut viime aikoina käydä vaellustaan uudestaan läpi, koska maaliskuussa häneltä ilmestyy kirja Vuoden vaellus, Elämää pohjolan erämaissa.
Kirja oli Saukon ajatuksissa jo ennen matkaa, mutta päätös sen tekemisestä kypsyi reissun aikana.
Kirjaa varten hän on muun muassa käynyt läpi kaikki 20 000 valokuvaa, jotka hän otti vuoden aikana.
Täysin samanlaiselle reissulle hän ei enää lähtisi uudestaan, mutta ei sen vuoksi, että vaellus olisi ollut liian rankka koettelemus. Saukon ajatuksissa ovat yhä vaativammat reissut.
– Pohjois-Amerikkaa olen miettinyt, mutta se on vielä ajatuksen tasolla.
Erno Saukko
Ikä: 34 vuotta.
Kotoisin Ranualta, asuu Oulussa.
Perhe: Avopuoliso.
Matematiikan tohtori, lääketieteen opiskelija.
Harrastukset: Vaellus, kalastus, metsästys, melonta, hiihto ja kirjallisuus.