Vanhassa vitsissä nimimerkki "Epätietoinen" kysyy, saako naapurin tontille rakentaa. Vastauksen antaminen ei vaadi erityistä juridista tietämystä.
Tosielämässä rakentamiseen ja kaavoihin liittyvät kiistat ovat kimurantimpia. Yhden sopan äärellä ollaan Oulussa Oulujoen rannalla.
Asiaan liittyvät epätietoisen kysymykset voisi muotoilla vaikkapa näin:
Saako kuka tahansa mennä kaupungin kaavoittamaan puistoon piknikille, jos maa on yksityisen omistama? Tai: Saako omalle tontille rakentaa saunaa, jos asemakaavan mukaan kyseessä on yleinen puisto?
Kalevan selvityksen mukaan kahta puolen jokea on yhteensä monta kilometriä rantaviivaa, jolla alueen kaava ja maan todellinen käyttö ovat ristiriidassa. Useat yksityiset pihat, laiturit ja rantasaunat sijaitsevat ranta-alueilla, jotka kaupunki on kaavoittanut kaupunkilaisten virkistysalueeksi.
Kalevan jutussa ympäristöoikeuden asiantuntija, yliopistonlehtori Kimmo Malin huomauttaa, että maanomistusoikeus ei anna oikeutta käyttää aluetta kaavan vastaisesti. Hän kuitenkin toteaa myös toisen olennaisen näkökohdan: alueen käyttäminen yleisenä puistona edellyttäisi alueen hankkimista kaupungin omistukseen.
On yllättävää, että kiistanalainen tilanne vallitsee Oulussa, jossa kaupungin hallinnossa on hyvä määrä kyvykkäitä kaavoituseksperttejä ja luvituksen asiantuntijoita. Katseen voi kohdistaa myös luottamushenkilöihin.
Tilanne on herättänyt epäilyksiä, ettei kaupunki halua puuttua asiaan, koska rannoilla asuu vakavaraista ja vaikutusvaltaista väkeä. Nykytilan puolustajat taas syyttävät kriitikoita kateudesta. On luonnollista, ettei saavutetusta edusta, omasta rauhaisasta rannasta haluta luopua.
Kiusallinen ja oikeudellisesti kyseenalainen asiantila on joka tapauksessa. Uuden rakentamislain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että yleiseksi alueeksi kaavoitettu yksityinen maa siirtyy kunnan omistukseen. Oulun kaavoitusjohtaja Kari Nykänen ei lupaa pikaista asiaan tarttumista.
Kaupungin rakennusvalvonnan mukaan taas kaavan tavoitteet voidaan tarvittaessa sivuuttaa ja tehdä poikkeuksia. Näissä kaupunki liikkuu kuitenkin äärimmäisen herkällä vyöhykkeellä. Kaupungin asukkaita on kohdeltava ehdottoman tasapuolisesti. Jo epäilyt epätasapuolisuudesta ovat ongelma.
Nykytilanteen puolustajat ovat vedonneet myös perustuslain takaamaan yksityisen omaisuuden suojaan. Yksityinen omaisuus lienee kuitenkin sitä vahvemmin suojattu, mitä tarkemmin tiedetään, mihin omistus käytännössä oikeuttaa, mihin ei. Tästä valitsee nyt joen rannalla epäselvyys.
Kaavoitus on kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen keskeinen väline. Kasvavassa kaupungissa tähän työhön kohdistuu kovia paineita eri suunnista. Tämä ei kuitenkaan saa olla peruste sille, että pitkään vellonut ongelma jää edelleen juridisesti epäilyttävään välitilaan.