Raatin uimahallin tulevaisuudesta on tehty päätös, mutta itse uimahalli on yhä olemassa ja käytössä. Siksi päätöstä on edelleen mahdollista arvioida uudelleen.
Lähtökohdan pitäisi olla se, mitä ollaan menettämässä. Kyse ei ole vain siitä voidaanko Raatin allasneliöt korvata uuden vesiliikuntakeskuksen allasneliöillä. Palvelun saavutettavuudella, sijainnilla ja käyttäjäryhmillä on merkitystä. Kaupungin pitäisi pystyä osoittamaan mitä Raatin käyttäjille tapahtuu, jos lähes 300 000 vuosittaisen käynnin uimahallista luovutaan.
Myös rakennuksen historia herättää kysymyksiä. Raatin uimahalli peruskorjattiin vuonna 2010 ja samalla rakennettiin muun muassa toinen 25 metrin allas ja kuntosali. Nyt kaupungin mukaan allasosaston peruskorjausprosentti on jo yli 80, ja uimahallikäytön jatkaminen edellyttäisi käytännössä uudisrakentamista.
Mitä vuonna 2010 peruskorjatuista tai rakennetuista rakenteista pitäisi nyt uusia? Mihin rakenteisiin vuotava vesi on vaurioita aiheuttanut? Ovatko ongelmat pääasiassa vanhassa allasosassa vai koskevatko ne myös vuonna 2010 rakennettuja osia? Mitä Raatissa on vuoden 2010 jälkeen korjattu, ja paljonko korjauksiin on käytetty?
Kaupunki ei aio jättää Raatin rakennusta ennalleen uimahallitoiminnan päätyttyä. Allastilat on tarkoitus saneerata sisäliikuntatiloiksi. Kaupungin päätösaineistossa uimahallin saneerauksen ja sisäliikuntatiloiksi saneerauksen investointikustannusten erotukseksi ilmoitetaan noin viisi miljoonaa euroa. Juuri tämän vertailun laskelmat pitäisi julkaista.
Paljonko maksaisi Raatin perusteellinen saneeraaminen uimahalliksi? Paljonko maksaisi samojen tilojen muuttaminen sisäliikuntatiloiksi? Mitä kummassakin vaihtoehdossa puretaan, kuivataan, korjataan ja rakennetaan uudelleen? Miten nykyiset kosteus- ja rakenneongelmat käsitellään sisäliikuntavaihtoehdossa?
Kalevan mielipidepalstalla kysyttiin jo 23.6. Raatin korjauskustannusten perusteita. Kirjoitus oli vastaus sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilän muutamaa päivää aikaisemmin esittämiin perusteluihin. Kysymyksiin ei tullut julkista vastausta.
Nyt kysymys kuuluu myös päätöksen tehneille poliitikoille. Kaupunginvaltuusto hylkäsi 8.6. esityksen, jonka mukaan Raatti jatkaisi uimahallina ja peruskorjattaisiin Jatulin uimahallin peruskorjauksen jälkeen, äänin 52–14.
Mitkä eritellyt kustannuslaskelmat valtuutetuilla oli käytettävissään tehdessään ratkaisunsa? Oliko heidän nähtävillään vertailu uimahallin perusteellisen saneerauksen ja sisäliikuntatiloiksi muuttamisen kokonaiskustannuksista? Jos oli, laskelmat voidaan julkaista. Jos ei ollut, on perusteltua kysyä, oliko päätöksenteon tietopohja riittävä näin merkittävässä ja pitkävaikutteisessa ratkaisussa.
Raatin uimahallista luopuminen ei ole vielä tapahtunut. Kaupungin oman suunnitelman mukaan muutos ajoittuu Jatulin peruskorjauksen jälkeiseen aikaan tai siihen, kun Raatin tekninen kunto sitä edellyttää, arvion mukaan noin vuoteen 2032. Siksi asiasta voidaan edelleen keskustella.
Lähes 300 000 vuosittaisen käynnin uimahallista ei pitäisi luopua vain siksi, että asiasta on kerran äänestetty. Ensin pitäisi julkaista vertailukelpoiset laskelmat ja selvittää perusteellisesti onko tämän keskustan tuntumassa sijaitsevan uimahallin säilyttäminen mahdollista. Sen jälkeen kaupunkilaiset voivat arvioida sekä ratkaisun perusteita että sitä, kuinka huolellisesti heidän puolestaan päätösvaltaa on käytetty.
Juha Penttinen
Oulu