Oululainen lintubongari Otso Valkeeniemi johdattaa Toppilansaaressa Pitkänmöljäntien päässä sijaitsevalle aallonmurtajalle. Paikka on hänen mukaansa yksi parhaimmista Oulun kaupunkialueen lintujen bongauspaikoista nimenomaan kevätmuuton aikaan.
– Täällä on potentiaalia nähdä lajeja hyvin monipuolisesti. Maalinnut tulevat ja huomaavat, että tästä alkaa meri. Salmen suuosa sulaa aina ensimmäisenä tällä kulmalla, ja se houkuttelee puolestaan paljon vesilintuja.
Vastaan tulee ihmisiä kiikarit kaulallaan. Paikka on selvästi harrastajien suosiossa.
Joutsenpariskunta lentää matalalla ohitse, ja Valkeeniemi tunnistaa niittykirvisen äänen kantautuvan lähistöltä.
– Se on kevätmuuttaja. Niitä ei ole vielä kauheasti täällä.
Seuraavaksi Valkeeniemi löytää kiikareillaan nokikanan.
– Sekin on kevään ensimmäisiä!
Valkeeniemi on harrastanut lintujen bongausta pienestä pitäen isänsä jalanjäljissä. Lajien bongaus on hänelle tärkeintä, mutta matkassa kulkee aina myös hyvä kamera.
– Olen vanhan liiton mies. Pidän kiikareita perusvälineenä, jolla lintuja haetaan ja katsotaan. Kamera on tukielementti, jolla voi ottaa tunnistuskuvan. Kuvaus on nykyään niin trendikästä, että paljon näkee myös bongareita, joilla on pelkkä kamera.
Valkeeniemi asettelee kaukoputken aallonmurtajalle asemiin ja alkaa tarkkailla ympäristöä, josta ei paljailla silmillä erota juuri mitään.
– Laulujoutsenia, telkkiä, isokoskeloita, merihanhia ja merimetsokin siellä on. Kaukoputki on satsauksena vähän isompi, mutta kiikarin kantama on rajallinen ja linnut ovat monesti vähän kaukana. Kaukoputken kautta avautuu uusi maailma.
Meneillään on lintubongarin kiireisimmät viikot, kun kevätmuutto on täydessä vauhdissa.
Ensimmäiset linnut lähtevät talvehtimisalueelta pesimisalueelle jo helmikuun alussa, mutta todellinen rynnistys alkaa maalis–huhtikuun vaihteessa.
– Tänä vuonna on mennyt vähän myöhäiseen, kun on ollut pitkä ja kylmä talvi. Pakomuuttoakin tapahtuu paljon. Tunnustelijat tulevat ensin katsomaan ja toteavat, että ei vielä.
Huhtikuu on näkyvän muuton aikaa. Linnut tulevat isoissa, näyttävissä parvissa.
– Esimerkiksi Tyrnävän peltoaukeat ovat pullollaan lintuja noin kuukauden eteenpäin. Siellä voi nähdä hirveät määrät joutsenia, hanhia ja kurkia. Myös petolintuja tulee paljon ja niitä pysähtyy peltoaukeille saalistamaan.
Valkeeniemelle lintujen kevätmuutto on vuoden kohokohta.
– Kun on pitkän talven odotellut eikä ole näkynyt muita kuin pihalintuja, ja yhtäkkiä kaikkialla on kevätmuuttajia – tämä on riemua!
Valkeeniemi ennättää sanoa, ettei ole nähnyt tälle keväälle vielä mitään kovin erityisiä lintuja. Jonkin ajan kuluttua sulaan laskeutuu lintu, ja hän kääntää kaukoputkensa sitä kohti.
– Oi, ristisorsa! Onpa mukavaa! Tämä on minullekin kevään ensimmäinen ristisorsa.
Aloittelevia lintubongareita Valkeeniemi kehottaa lähtemään liikkeelle heti aamusta, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan.
– Täällä Toppilansaaressa on hyvä bongauspaikka. Samoin Meri-Toppilan frisbeegolf-radan ympärillä. Liminganlahti on suosittu – ja ihan aiheesta. Se on Suomen paras kosteikkoalue. Kempeleenlahti on myös hyvä paikka. Ja jos aloittelevaa lintuharrastajaa miettii, lintutornit ovat hyviä bongauspaikkoja. Ne on yleensä aina rakennettu hyvälle paikalle.
Otso Valkeeniemi on siitä erikoinen lintubongari, että hän tarkkailee lintuja sekä töissä että vapaalla.
Hän tekee työkseen konsulttiyhtiölle linnustoselvityksiä.
– On aina vähän riski sekoittaa työtä ja harrastusta, mutta kyllä minä olen unelmatyössäni. Isäni jaksaa aina kateellisena hämmästellä sitä, miten jollekin maksetaan palkkaa lintujen katselusta.
Valkeeniemi kertoo, että linnustoselvitys voi näennäisesti näyttää samantyyliseltä kuin lintujen bongaus. Lähestymistapa on kuitenkin ihan erilainen.
– Harrastaessa voi mennä ja kulkea miten haluaa, mutta linnustoselvityksessä mennään ohjeistuksen mukaan ja pysytään yhdellä alueella.
Valkeeniemen kohdalle ei ole sattunut negatiivisia kohtaamisia esimerkiksi maanomistajien kanssa, mutta kollegoiltaan hän on kuullut kauhutarinoita siitä, miten isännän haulikko on vilahtanut takapenkillä ja on uhattu käydä käsiksi.
– Mutta nämä ovat yksittäistapauksia. Kun ihmisiä kohtaa maastossa, ne ovat usein positiivisia kohtaamisia. Sama se on harrastuksenkin kanssa. Olen kuullut, että joskus lintujen katselijat on ajettu pellon reunasta traktorin kanssa pois, mutta yleensä ihmiset suhtautuvat tosi positiivisesti, mikä on kiva juttu.
Toisinaan Valkeeniemi tulee ajaneeksi satoja kilometrejä linnun perässä. Esimerkiksi 1,5 vuotta sitten tuli tieto, että tunturipöllö on nähty Jyväskylässä.
– Se oli sellainen, että oli pakko lähteä. Illalla tuli tieto ja ajattelin, että lähden seuraavana aamuna. Lähdin säkkipimeällä aamuviideltä ajamaan yksin Jyväskylään. Olin auringonnousun aikaan paikalla. Siellä oli jo varmaan sata ihmistä, kun tulin itse paikalle.
Valkeeniemen kohdalle ei ole sattunut erityisen kipeitä missauksia. Hän kuitenkin tietää useita tapauksia, joissa lintubongari on lähtenyt katsomaan harvinaista lajia ja myöhästynyt lopulta hyvin vähän.
– Pari kolme vuotta sitten Suomessa nähtiin ensimmäistä kertaa mustakurkkumurri. Se on arktinen vesilintu, joka pesii Tyynellämerellä. Etelärannikolle tehtiin hirveä kansanvaellus, ja sitten se päätti yhtäkkiä lähteä. Jotkut myöhästyivät noin puoli minuuttia. Lajin henkeen kuuluu, että se tarjoaa joskus myös pettymyksiä.
