Ei mene Suomella kovin hyvin, kun osalla korkeimman tason lainsäätäjistä yleistietämys lakoista on sillä tasolla, että kertovat lakkoja järjestettävän sen vuoksi, että ay-johtajat turvaavat sillä omaa palkkaansa ja asemaansa.
Edustajien suusta on myös kuultu useaan kertaan toteamus, että SAK:n tai AKT:n johtajat päättävät meneekö liitto lakkoon vai ei.
Pitää huomata, että liitto ei ole yhtä kuin sen johtajat, vaan liitto on yhtä kuin sen jäsenet. Eli jäsenet ovat lakossa. Sitten herätetään epäilys, että vain johtajat haluavat lakkoilla ja jäsenet ”pakotetaan” lakkoon. Todellisuudessa liitot kysyvät aina jäsenkunnan mielipidettä ennen suurten päätösten tekemistä.
Poliittiset puolueet ovat kysyneet kansan mielipidettä viimeksi eduskuntavaaleissa vuosi sitten ja tekevät päätöksiä tällä mandaatilla. ”Äänestäjät ovat antaneet valtuuden” – aivan kuin puhuttaisiin jostain omasta ihmisryhmästä.
Viime eduskuntavaaleissa ääniä annettiin 3,1 miljoonaa ja liittoihin kuuluu noin 1,9 miljoonaa ihmistä (SAK 800 000, STTK 500 000 ja Akava 610 000) eli ei ole siis kahta eri ryhmää – niitä, jotka antoivat äänensä hallitukselle ja niitä, jotka kuuluvat liittoon. Nämä kaksi ryhmää ovat suurelta osaltaan samoja ihmisiä.
Sekä Suomen hallitus että liitot ovat kaivautuneet syvälle omiin poteroihinsa ja ovat tähän mennessä olleet järkkymättömästi omien tavoitteidensa takana – kysymys kuuluukin miten tästä pattitilanteesta päästään ulos.
Viimeiset vuosikymmenet asioista on neuvoteltu ja sovittu kompromisseja. Tällä kertaa tilanne ei valitettavasti näytä siltä, luulen, että lakot päättyvät lain voimalla ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos luottamus menetetään, on syksyn tes-neuvotteluista tulossa ehkä vieläkin kaoottisempaa kuin tämän hetkinen tilanne.
Sekä poliitikkojen että ay-johtajien tärkein ammatillinen työkalu on puhe, ja tärkein ammatillinen taito on neuvottelu- ja sovittelutaito. Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa molempien osapuolten ammattitaitoa mitataan.
Timo Veijola
puheenjohtaja, Oulun Insinöörit