Olemmeko me ikäihmiset ”parempia” löytämään moittimisen aiheita? Tuskin. Suomi valittiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei kaikki ole hyvin. Ja saavatko myös ikäihmiset olla onnellisia? Laittaa vähän epäilemään, kun eräs nuorisojärjestö vaati, etteivät yli 80-vuotiaat saisi edes äänestää.
Toisaalta, kun 18-vuotias saa ensimmäisen äänioikeuden, niin saisiko neljä kertaa vanhempi käyttää neljää ääntä? Ainakin olisi kokemusta ja ehkä tietoa neljä kertaa enemmän. Vakavassa asiassa leikki sikseen.
Ilahtua voi, kun annat pienelle koululaiselle reilusti tietä pysähtyessäsi suojatien eteen ja näet, kuinka hän sinulle iloisesti vilkuttaa. Päivä on pelastettu.
Ei ole kaupungin ansiota, mutta aivan pian eläkkeelle päässeet ihmiset voivat saada ajan yksityislääkärille korkeintaan 28 euron maksulla. Jokainen käynti tekee tilaa julkisella puolen paljon lääkäriä käyttäville ihmisille. Tämä on kaikkien etu. Ihmettelen, miksi tästäkin saadaan kiista aikaan.
Pariskunnat, jotka viettävät yhteisiä eläkepäiviä, voivat olla onnellisia. Onnellisia lastenlapsistaan. Yksinäistenkin soisin ilolla muistavan menneitä yhteisiä päiviä. Aina se ei ole helppoa. Minun taloni ovessa on edelleen vaimoni aikoinaan pilke silmäkulmassa hankkima kaunis kyltti, jossa lukee ”mummula” suurella ja alla pienellä ”pappakin asuu täällä”. Kaikesta huolimatta hymyilen kyltin sanomalle vielä joka kerta.
Tämän piti olla niin saottua vaalipropagandaa. Olen vuosikymmeniä hoitanut yhteisiä asioita, välillä onnistuenkin. Eräät väittävät sitä politikoinniksi. Edelleen lupaan tehdä parhaani ja Matti Vanhasta vapaasti lainaten: ”Myös ikäihmisellä on hyvä olla silloin, kun lapsilla, nuorilla ja kaiken ikäisillä on turvalliset olot sekä hyvät palvelut onnellisessa kunnassa.”
Kari Myllyniemi
poliisimestari, entinen kh:n pj., kuntavaaliehdokas (kesk.), Oulu