Amorphis on uransa kovimmassa nosteessa Suomessa. Skyforger tarjoaa meikäläisen valtavirtarockin ääni-ilmastoon juuri riittävästi metallia, mutta ei yhtään liikaa. Levy pursuaa, suorastaan tuhlailee, kaihoisia melodioita.
Musiikki on tarttuvaa kuin kärpäspaperi, mutta ei kertakäyttöistä. Siitä pitää huolen yksityiskohtien rikkaus, minkä ansiosta Skyforger kestää kuuntelua. Amorphis lienee onnistunut kutakuinkin täydellisesti pyrkimyksissään.
Kalevala-metalli ja proge sulautuvat saumattomasti soljuvaksi raskaaksi rockiksi. Esimerkiksi Silver Bride -sinkkubiisin kertosäe kohoaa euroviisutyyliin modulaatioksi, jonka päälle Tomi Joutsen örisee, eikä se ihmeellisellä tavalla kuulosta lainkaan epäsopivalta. Näitä viisuja kelpaa paiskoa festivaalien suurimmilta lavoilta, sillä soundi on iso. Niin iso, että se hautaa kitarat alleen ja kielen päällä karehtii kirosana stadionrock.
Levyn avaava Sampo on proge- Amorphista parhaimmillaan. Majestic Beast taas muistuttaa massiivisella riffi llään menneistä death metal -ajoista.
Päällimmäisenä on kuitenkin ilmavuus ja tarttuvuus. Joutsen päästää tulkintansa metallibändin näkökulmasta jopa rohkean pehmeäksi -- radioon sopivaksi.