Lähden luennolta ja suuntaan vielä illaksi töihin. Ajomatkalla mietin, kuinka onnekas olen, kun olen saanut työvuoron taas sovittua. Saan tehdä töitä kotihoidossa ja kokea tekemästäni työstä suurta merkityksellisyyttä.
Opiskelen itselleni korkeakoulututkintoa, teen hoitotyötä ja maksan verot tekemästäni työstä. Minuahan voisi siis kutsua lähes mallikansalaiseksi. Tilanteesta hyötyvät sekä minä että yhteiskunta.
Suomessa opiskelijat ovat moneen muuhun maailman maahan nähden hyvässä asemassa. Saamme opiskella korkeakouluissa lähes ilmaiseksi, ja meille vielä maksetaan opiskelusta opintotuen muodossa. En missään nimessä halua olla kiittämätön ja vähätellä etuoikeuttani, mutta pari asiaa olisi hyvä tehdä selväksi.
Toisin kuin eräs kansanedustaja on puheessaan sanonut, opiskelijoiden huoliteltu ulkonäkö ei kieli heidän rahatilanteidensa hulppeudesta. Nyt kun opiskelijat saavat taas opintotuen asumislisää, saa oululainen opiskelija Kelalta korkeintaan 527,38 euroa kuukaudessa. Jokainen tajuaa, ettei tuolla summalla moni maksa edes vuokraa, saati osta ruokaa tai maksa laskuja. Vaihtoehdoksi jää nostaa opintolainaa, tehdä kesätöitä ja säästää rahaa, jolla voi elää vuoden, tai sitten mennä töihin.
Voisi ajatella, että töissä käyminen opintojen ohessa olisi paras mahdollinen tapa kustantaa elämänsä. Valitettavasti se on kuitenkin paras tapa vain niin kauan, kun tienaat alle Kelan tulorajan. Opiskelija saa tienata karkeasti sanottuna 1 118 euroa tukikuukautta ja 3 335 euroa tuetonta kuukautta kohden.
En saa suoraan sanottuna yhtään kiinni, mihin tällä tulojen valvonnalla pyritään. Ymmärrän jotenkuten sen, ettei opiskelukuukausina kannattaisi tehdä liikaa töitä, jos haluaa opintojen etenevän, ja ehkä tulojen valvonta perustuu jollain tapaa siihen. Samaan aikaan Kela kuitenkin valvoo myös suoritettujen opintojen määrää, mihin opintotuen saaminen perustuu. On mielestäni hyvin omituista, ettei oman jaksamisensa puitteissa saisi tehdä töitä, mikäli opinnot etenevät tavoitetahdissa.
Täysin oma lukunsa järjettömyydessä on kuitenkin tuloraja, joka on annettu niille kuukausille, kun opiskelija ei saa Kelalta senttiäkään. Kun minä esimerkiksi kesällä tein kolmivuorotyötä kotihoidossa, tienasin käytännössä joka kuukausi yli 3 500 euroa. Sain paljon vuorolisiä ja tein ylitöitä, kun niitä oli tarjolla.
Tienasin enemmän, jotta pystyin kesällä elämään mukavammin ja tekemään isompia hankintoja. En säästänyt jokaista mahdollista euroa, koska halusin elää välillä myös vähän huolettomammin, opiskelukuukausina kun penniä joutuu joka tapauksessa aina venyttämään.
Näin ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä, sillä nyt olen tienannut liikaa ja joudun nyt maksamaan syksyn tukikuukausia takaisin. Minun pitää myös seurata loppuvuoden ajan sitä, etten ota liikaa töitä vastaan, koska muuten joudun palauttamaan taas yhden tukikuukauden lisää. Kannustavaa ja järkevää eikö vain?
Opiskelen päätoimisesti ja suoritan opintoja samassa tahdissa kuin kaikki muutkin. On siis mielestäni epäreilua, että joudun palauttamaan opintotukea, koska olen käynyt liikaa töissä kesän aikana. Olenko tosiaan samalla myös maksanut liikaa veroja ja hoitanut liikaa vanhuksia? Luulisi, ettei tilanteessani häviäisi kukaan, mutta totuus on toinen – minä häviän siinä itse.
Henna Kälkäjä
Oulu