Yle uutisoi 25.9.2023 korkeakoulujen valtauksista. Valtausten syynä ovat hallituksen toimet, jotka herättävät monissa ilmeisen suuria tunteita. Jostain syystä tämä tunnekuohu ei ole yltänyt minuun, 4. vuoden opiskelijaan.
Todettakoon ensimmäiseksi muutama fakta itsestäni. Olen päätoiminen opiskelija, joka valmistui kandidaatiksi ajallaan. Isäni ei maksa opintojani, enkä käy opintojen ohella töissä, kesätöitä lukuun ottamatta. Aivan oikein, olen Kelan pummi, joka elää kesätöiden, asumis- ja opintotuen varassa. Siltikään en halua valittaa tai nousta barrikadeille leikkausten vuoksi.
Vaikka ymmärrän joidenkin opiskelijoiden huolen omasta taloudellisesta tilanteesta, en silti voi olla ajattelematta, kuinka hyvän päivän lapsia me nykyajan opiskelijat olemme. Mielestäni olemme tottuneet liian hyvään, minkä vuoksi leikkaaminen tuloista, joihin olemme etuoikeutettuja, nostaa osassa meitä suuren äläkän.
Pitää kuitenkin muistaa, etteivät ne rahat ole itse asiassa meidän, kuten eräs viisas tuttavani totesi. Ne rahat ovat valtion, joka hyvää hyvyyttään jakaa niitä meille. Monessakaan maassa samanlaista tukijärjestelmää ei ole.
Kelan sivuilla annetaan tarkat ohjeet siitä, kuka saa esimerkiksi opintotukea. Kriteerinä on muun muassa se, että on päätoiminen opiskelija esimerkiksi korkeakoulussa. Minulle päätoiminen opiskeleminen tarkoittaa sitä, että teen parhaani opinnoissani, käyn luennoilla ja keskityn niihin.
Valitettavasti moni suureen ääneen leikkauksia vastustava opiskelija näyttää olevan juuri niitä ihmisiä, joita ei paljon luennoilla näy – tai jos näkyy, luennot kuluvat sosiaalisen median parissa luennon kuuntelemisen sijasta.
Onneksi jo samana iltana Yle julkaisi toisenlaisen näkökulman aiheeseen: ”kaikki opiskelijat eivät ole tilanvaltaajien kanssa samaa mieltä”. Surullista on tosin se, etteivät nämä toisinajattelijat uskalla olla niin äänekkäitä kuin valtaajat. Ylen jutussa haastateltu kertookin, että uskoo tulevansa lynkatuksi, jos ilmaisisi eriävän mielipiteen. Kertooko tämä jotakin yliopiston yleisestä ilmapiiristä erilaisten mielipiteiden suhteen? Ehkä.
Saatan taistella tuulimyllyjä vastaan kirjoitukseni kanssa, mutta koen velvollisuudekseni ilmaista eriävän mielipiteeni. Kuten kirjoituksestani on ehkä aistittavissa, en koe kuuluvani valtaajien joukkoon, enkä katso ylpeänä ”vallattu”-kylttejä.
Vaikka opiskelu onkin elämän parasta aikaa, raaka totuus on se, etteivät kaikki voi opiskella loputtomiin. Meidän on pakko valmistua ja maksaa velkamme valtiolle työelämässä. Yhteiskunta tarvitsee nimittäin työntekijöitä.
Toinen raaka totuus on – yllätysten yllätys – että raha ei kasva puussa. Opiskelijoiden lisäksi rahaa pitää riittää yksinhuoltajille, perheellisille, työttömille, kouluille – lista on loputon. Omasta näkökulmastani nykyajan suomalainen opiskelija ei ole yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleva, vaan pikemminkin aivan liian hyvään elintasoon tottunut Kelan pummi.
Tiina Taka-Eilola
opiskelija, Oulu