Julkisen talouden ongelmien takia suomalainen hyvinvointivaltio on rapautumassa. Hyvinvointialueiden ongelmat ovat esillä, mutta toistaiseksi on kuntien asioista puhuttu vähemmän. Kuntien hoidossa ovat nimittäin pääasiat: kasvatus, opetus ja koulutus.
Nykyisin kuntien menoista valtaosa menee kasvatukseen ja opetukseen. Kuntien pitkästä tehtävälistasta johtuvat menot ovat suuret, mutta tulopuoli ontuu. Siksi lapsiin ja nuoriin osuvat säästöpaineet voivat kasvaa äkkiä suuriksi.
Harmillisesti kasvatus ja opetus eivät ole investointeja, joiden hyödyt näkyisivät lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan niissä epäonnistuminen tulee lisäämään kuluja.
Opetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu heikkenee nykyisellä talouskehityksellä. Kurjistava säästäminen tulee vaikuttamaan erittäin laaja-alaisesti siihen mielikuvaan, mikä meillä tähän asti on suomalaisesta kunnasta ollut: kasvatus, opetus ja muu sivistystyö pyörivät ja pitävät kaikki mukana.
Pelkään, että tulevaisuudessa koulupudokkuus, oppimisvaikeudet, työrauhaongelmat ja kouluväkivalta pahenevat, kun henkilökunta ja työnteon edellytykset vedetään minimiin. Huojuvan hyvinvointivaltion hoidettavaksi tulee tukku ongelmia, jotka johtuvat kunnan perustehtävissä epäonnistumisesta.
Opettajan näkökulmasta työnteon edellytykset heikkenevät, ja alalla jaksamisen takia asennemaailmaa on tarkistettava. Rimaa täytyy laskea ja katse on käännettävä selviytymiseen.
Opettajat haluavat tehdä työnsä hyvin ja parasta oppilailleen, mikä tuottaa työn kuormittavuutta lisäävän ristiriidan: haluaisin, mutta en pysty auttamaan ja tukemaan. Suuret ryhmäkoot, pahoinvointi, keskittymisvaikeudet ja jatkuva säästökohteiden kaivelu luovat synkän pilven koko alan ylle.
Itsestään ja lapsistaan huolehtiminen tulee entistä enemmän aikuisten vastuulle, kun yhteiskunnan luoma turva ympäriltä purkautuu. Kouluissa on jatkossa vähemmän huolehtivia aikuisia, jotka ehtivät kohdata ja tukea.
Hyvinvointialueen kyky tehdä ennaltaehkäisevää ja korjaavaa työtä on myös kyseenalainen. Huoltajien on hoidettava vastuunsa ja herättävä huomaamaan hyvinvointivaltion rapistuminen lasten ympäriltä.
Helppoja ratkaisuja ei ole. Voimme toivoa valtion apua, parempia talousvuosia sekä lisää veronmaksajia. Siksi on tuettava kaupungin pyrkimyksiä yritysmaailman kehittämisessä sekä työllisyystoimissa.
Veronmaksajien saamisessa auttaa, jos perusasiat ovat kunnossa: lapsille on turvallinen varhaiskasvatus ja opetus, aikuisille on töitä ja nuorilla mahdollisuudet kouluttautua eri aloille. Tarvitaan harrastuksia ja kulttuurielämää. Ylivieskalla on mahdollisuudet onnistua.
Toivon päättäjiltä rohkeita ratkaisuja varhaiskasvatukseen ja opetukseen, koska ne ovat vaalienkin jälkeen kunnan pääasiat. Ylivieskassa kouluverkon supistamista kriittisempänä pidän jo ensi vuoden budjettia, joka lupaa opetukseen ja kasvatukseen erittäin karuja säästöjä.
Tatu Mustonen
KM, OAJ:n Ylivieskan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja