Pohjois-Pohjanmaalla kevättulvat ovat siirtymässä maakunnan pohjoisosiin. Lunta on ollut paljon ja jäät paksuja, joten hankalia tulvatilanteita on ollut erityisesti Kalajokivarressa.
Tulva on luontainen vesistöihin kuuluva ilmiö, joka pitää jokiuomia puhtaana lietteestä ja siirtää vesistöjä rehevöittävää kuormitusta lannoittamaan tulvaniittyjä. Tulvat myös ajoittavat kalojen vaelluksia ja muita luonnontapahtumia. Vesistöjen ekologinen tila ei ole hyvä, jos tulvat on kokonaan estetty.
Kun ihminen on asettunut vesistöjen varsille asumaan, tilanne jokivarsilla on muuttunut. Tulvaniittyjä on raivattu pelloiksi ja kylät ovat syntyneet vesistöjen risteyskohtiin. Näin ollen tulvien leviämistä on jouduttu rajoittamaan.
EU:n tulvadirektiivi määrittää ensisijaiseksi tulvatorjuntakeinoksi veden pidättämisen valuma-alueelle ja päämääräksi asutuksen ja muiden kriittisten kohteiden suojaamisen. Veden pidättämistä valuma-alueelle ei edes harvaan asutulla alueella ole helppo toteuttaa. Vesienhoidon puitedirektiivi edellyttää vesistöjen hyvää ekologista tilaa eli vesistön rakenteellisen tilan tulee luoda hyvät olosuhteet vesieliöille.
Pyhäjoelle, Kalajoelle ja Lestijoelle, sekä Iijoelle Pudasjärvelle on tehty tulvapenkereitä suojaamaan peltoja tai asutusta. Penkereiden kunnossapito on alun perin ollut maanomistajien muodostamilla pengeryhtiöillä. Kunnossapidon varmistamiseksi uinuvia pengeryhtiöitä on ”herätelty” hoitamaan vastuitaan. Kohteissa, joissa penkereiden suojaan on muodostunut paljon asutusta, kunnat ovat ottaneet kunnossapitovastuun.
Keski-Euroopassa on paikoin purettu jokivarsien tulvapenkereitä ja siirrytty suojaamaan yksittäisiä taloja. Yksi syy tähän on ilmastonmuutos. Poikkeuksellisilla tulvilla penkereiden suojaus voi pettää. Kalajokivarressa koettiin tänä keväänä tilanne, jolloin hyvin vahvoista jäistä muodostunut pato nosti veden hetkellisesti penkereiden yli. Taloja kastui, asukkaita joutui vaaraan ja pelastuslaitos joutui pelastamaan heitä.
Siikajoella ja Pyhäjoella on aikanaan tehty massiivisia tulvaperkauksia, ja lähes kaikkia rannikon pikkujokia on perattu tulvahaittojen vähentämiseksi. Toimista on aiheutunut haittoja jokiluonnolle, eikä niitä käytännössä enää voi tehdä kuin harvoissa kriittisissä uomakohteissa, kuten Pyhäjoen ja Lestijoen suilla.
Haittojen vähentämiseksi näillä kohteilla on parannettu virtakalojen elinoloja. Lestijoen alaosalle on tehty myös tulvaportteja, joista voidaan päästää vettä pelloille, jos jokisuulla oleva taajama on vaarassa kastua. Portteja ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut avata.
Pohjanmaan jokiin on aikanaan rakennettu tekoaltaita valtion ja voimayhtiöiden yhteistyönä. Valtion tavoitteena on ollut tulvariskien vähentäminen. Tällaisia kohteita ovat muun muassa Oulujoki, Siikajoki ja Kalajoki.
Suurissa joissa säännöstelyä hoitaa voimayhtiö, pienemmissä valtio, nykyisellään ely-keskus. Myös isoissa joissa viranomainen ohjaa säännöstelyä tulva-aikana. Säännöstelylupiin on yleensä sisällytetty tulviin varautumiseen liittyviä ehtoja. Ilmastonmuutoksen takia säännöstelylupia joudutaan koko ajan muuttamaan ja sovittamaan yhteen joen tulvasuojelu, vesivoimantuotanto ja riittävä ympäristövirtaama.
Kuvatuilla toimilla on onnistuttu merkittävästi vähentämään tulvahaittoja. Suomessa tulvakeskus seuraa tulvien kehittymistä, ja ely-keskusten asiantuntijat osallistuvat seurantaan, tarjoavat tietoa kansalaisille ja tukevat tarvittaessa pelastuslaitoksia torjunnassa ja kuntia evakuoinneissa.
Tilannekuvan ylläpidossa toimii riskikohteet kattava yhdyshenkilöverkosto ja tärkeää työtä tekevät myös lumen määrän seurantaan osallistuvat henkilöt. Onnistuneen tulvantorjunnan taustalla on verkosto hyvin yhteen pelaavia toimijoita.
Tulvien aiheuttamia haittoja voidaan vähentää, mutta ei kokonaan estää. Kaikkien vesistöjen lähellä asuvien on hyvä ottaa tulvien mahdollisuus huomioon.
Tero Väisänen
vesistöyksikön päällikkö
Timo Yrjänä
johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus